IRC-Galleria

...odottamaan parempaa hetkeä.

Välillä mietin sua ja meidän yhteisiä
hetkiä, meidän menneisyyttä.

ikinä en nähnyt meitä tulevaisuudessa,
enkä kunnolla näe vieläkään.
Mutta eilinen loi toivoa, edes vähäsen,
se loi mielikuvia.

Se hetki oli täynnä tietynlaista murhetta,
kipua ja kaipuuta. mutta silti ihanaa jälleen
näkemisen harmoniaa.

'' Näänkö mä oikein?? , oot sä laura? ''
- Jep, sä näät oikein. minä se oon.

Sä muistutat paljon mua siitä kaikesta
vanhasta, hyvästä ja huonosta. Mut
eniten siitä hyvästä, joka sattuu sekin.

'' Halusitsä unohtaa mutkin? ''
- en, enkä oo koskaan unohtanu sua.

'' Ku mä oon kuitenki miettiny sua aika paljon. ''
- Sä oot ollu kyllä munki mieles välillä.

Tunsin itseni tyhmäksi, mitä vittua sä teit siinä?
Sä oot nyt ja oot aina ollu halutuimpia, miks sä
tulisit taas mun luo. Vaikka hylkäsit mut jo aiemmin.
puhelimet hiljenee, välit viilenee, mut niin se vaa menee.
Vaikka niin ei haluttu sen menevän.


Kaikkien näiden vuosien jälkee, miks sä ilmestyit taas?