IRC-Galleria

Tyhjään tauluun,
hän kirjoittaa,
karvaisin käsin,
sairasta tarinaa.

Pienen kehon lämmön
tuntee, se kiihottaa,
ei kuule kuinka pieni sydän
siruiksi hajoaa.

Kukista ja mehiläisistä on
turha selostaa, tää on totista
totta, tää ei tarvi tulkintaa.

Ja yö ei pelasta painajaiselta,
yö ei lohduta, ei iskältä piilota.

Vaimeat askeleet yläkertaan
johtavat, taas lastenhuoneen
seinät, uhkaaviksi tummuvat.

kukista ja mehiläisistä on
turha sepustaa, tää on totista
totta, tää ei tarvi tulkintaa.

Öinen maailma syvään huokaa,
sulkee silmänsä häpeissään,
tuskien talo peittyy varjoon pimeään.

öinen maailma syvään huokaa,
sulkee silmänsä häpeissään,
tuskien talo peittyy varjoon pimeään.

Aamiainen alakerrassa, odottaa.
katse silmiin raukeisiin se alkaa
kuvottaa, pienet sormet palmikkoa
näpertää, olo on niin saastainen
kun isokäsi päätä silittää.

kukista ja mehiläisistä on
selostaa tää on totista
totta, tää ei tarvi tulkintaa.

öinen maailma syvään huokaa,
sulkee silmänsä häpeissään,
tuskien talo peittyy varjoon pimeään.

öinen maailma syvään huokaa,
sulkee silmänsä häpeissään,
tuskien talo peittyy varjoon pimeään.

[ Klamydia - Kosketus ]