Kun jouduit ulos kylmenemää,
ni sun takias jouduin koko aja itkemään,
mut mulle sanottii et sun ei tarvis enää kärsiä,
mut surettaa silti ku jouduit mun luota lähteä,
en ois ikinä halunnu sun kuolemaas,
etkä usko miten paljon jäin sua suremaan.
olin muutaman kuukauden päästä jo piristyny,
enkä niin paljon tätä asiaa enää miettiny,
mut sit joku iso elukka haisto sut,
ja mietti et nyt on lounas löytyny,
tuli kaivaa sut lepopaikastas ulos,
söi sust puolet ja jätti toisen muistoks,
nyt nään vaa painajaisii,
ilkeit ja surullisii..