Kun olit sanonut mitä sanoit
Kuulin tuhannen oven
Varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan.
Kun olit sanonut mitä sanoit
Näin risteytyväin teiden mutkiin
Lakastuvan tuhannen tienviitan.
Ja räpäytit vain silmiäsi,
Katsoit hetken muualle
Kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat.
Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi
Ja otsallesi kuutamosta sirpale,
Siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi
Ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden.