No niin. Näin siinä kävi vaikka ei pitänyt olla edes mahdollista!
MIkään ei ole varmaa ennenkuin Toukkanen on pysynyt sisällä vaadittavan ajan ja syntynyt ulos...keskenmenon riskiä kannetaan mukana loppuun asti.
Tilannehan varmistui noin 6 vkoa sitten ja olipahan melkoinen yllätys! Mulle kun on niin moni lääkäri sanonut tässä matkan varrella aiemmin, ettei Toukkia tule tästä kropasta ulos. Ettei lähde edes alulle vaan tulee ulos heti seuraavien menkkojen yhteydessä; kohdussa ei ole limakalvoa mihin tarrua kiinni kasvamaan.
Jälleen siis uusi esimerkki siitä, että aina ei kannata lääkäreihin ehkä uskoa. Tai toivotaan niin.
Hassua, kuinka sitä on muuttunut jo nyt; maha on pömpähtänyt eteen ja mie olen turvonnu ko pullataikina. Koko repertuaari on käyty läpi raskausoierita ja ensimmäiset viikot meniki melkein sängyn pohjalla. Nyt vaivaa enää alhainen verenpaine ja tämä turvotus..Olo on ko pusukalalla :D
Mielialat vaihtelee IHAN laidasta laitaan niin uskomattomalla nopeudella, ettei siinä pysy hullukaan perässä! Pääasiassa on positiivisen pösilö olo koko ajan, mutta jumankautsi; kyllä ne hiivatin vaippamainoksetki on ihan väärää ohjelmaa jo nyt :D
Laskettu aika olisi marraskuun 27. ja jännittää jo nyt niin julumetusti, että osaa olla mitenkään päin! Isukki on innoissaan ja vähintään yhtä häkeltyny koko tilasta ko miekin. Hienosti menee ja pikku hiljaa on alkanu juttu muuttumaan realistisemmaksi. Alkuviikolla kuultiin sydänäänet ja samalla toteamus, että kyseessä on ns.riskiraskaus, ja tästä lähin mie vissiin asioin sitten vain TAYS:ssa Tre:lla...Kiva matka ajella kerran viikossa/kahdessa :S Seuranta on siis aika tiuhaa.
Sairaslomalaisena olen loppuun asti ja mökkiinnyn tänne erämaahan kai lopullisesti! Välistä ahistaa...pitki myyä se romu pois, nyt pääse täältä ko harvakseltaan minnekään.
Että neitssä ollaan NIIN kiinni ja riippuvaisia ku olla voi..ei ihan tervettäkään enää!