Joskus vaan tuntuu pahalta tää kaikki
en jaksais enää kestää tätä paskaa
Mun elämää on paljo auttanu Jari & Kiki
just niitä maailman parhaimpii ihmisii
En haluu mitää pahaa mun mutsille
mut pelkään niin vitusti tätä kaikkee
Joskus tuntuu että mikään ei parannu eikä muutu
mut onneks mua on kannustettu jatkaa eteenpäin
Muuten en ois tässä enää, vaan jossai iha muual
semmoses paikas mihin aurinko ei paista
Sieltä en pääsis pois ikinä, siellä palaisin lopullisesti
Mut onneks oon olemas vaik meinaan koht lahota
mut jaksan, koska mul on rakkaat tukena
ja jatkan, vaikka olis vitun vaikeeta, jatkan ...
Oon pienestä asti tottunu pelkään
erilaisii asioit, johtuu mun vanhemmist
Millon isä juo ja hakkaa tai uhkaa puukol,
millon joudun tappelee iha kunnol
"Onko kaikki hyvin ?" multa kysyttiin
ja vastasin "joo.", ja jouduin valehtelee
Mul on ystävii kuollu, menetyksii sattunu
ihan liikaa, mun elämässä lyhyessä
Oon joutunu kestää mun ystävien hakkausta
ja montaa kertaa tehny mieli tappaa joku
En haluu valittaa, mut muhun sattuu
ja toivon, että ette vittuile enää
Koska must tuntuu että sekoon kohta
tuntuu et oon sairastumassa, TAAS
Oli jo kesäl syömishäiriö, mut pääsin yli
Siks toivoisin ettei sitä väittelee olevan uudelleen
Mul on kaks uutta "vanhempaa" Jari & Kiki,
joille oon ikuisesti kiitollinen
Ja tottakai rakkaalleni Oskulle myös,
joka aina on ollu tukena
Ja teille kaikille muillekin rakkaat ystävät,
Kiitos, rakastan teitä ♥