Eli toisin sanoen mitä järkee missäkii ees on, ihmiset kusettaa toisiaan sen minkä kerkee. Ja loppu peleis ei tiedä ketkä on oikeest niit ystävii ja ketkä vaan esittää, mutta aika sen näyttää, sil oikeet ystävät pysyy rinnallas tapahtu mitä tahansa ja vaikka riitelis kui pahasti niih oikeet ystävät pysyy rinnallas. Ne tietää millo on paha olo, vaik ei mitää sanois ja sillo riittää vaa et istuu siin, koska ei siin tarvii mitää sanoja. Ja mä tiijän, että mulla on niitä ystävii, ystävii jotka pysyy mun elämäs iha loppuu asti, jotkut niist on ollu mukana monta vuotta, jotkut vuode ja jotkut vast vähä aikaa, mut silti mä toivon ja tiedän, ettei mikää koskaa tuu meidä välii. Totta kai välil usko tähä menee ja mietin, et nyt tää on ohi, enää ei tonkaa tulla koskaan olemaan kavereita tai sit miettii haluuks toi ees olla mun kaveri, merkkaanko mä sille loppu peleis paskaakaa, jos jotai tapahtuis niih jättäskö se mut vaa siihe ja ei välittäs ollenkaa milt must tuntuu, vaa tekis sillee mist ite hyötyis paremmi.