Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.
Sä olit mun elämässäni liian vähän aikaa,
mut kaikki toi aika; Siin oli jotain taikaa!
Mä tiedän sen syvällä sisimmässäni,
ilman sua tyhjää ja elämässäni
ei ole polkua, jota voisi kulkea.
Enkä haluu ketään muuta enää syliini sulkea.
Joten jos näät mut yksin kävelemässä,
katso silloin pois, mul on kyynel silmässä...
Kaikki mitä olin kokoon saanu,
elämä otti pois mitä antoi
ja Teki niistä verisii haavoja,
jotka pisti varmasti miettimään,
mä haluanko elää ,
jos näin paljon joutuu sietämään,
yhen matkan varrel kiertämää mutkii,
ottamaan vastaan iskui jotka tappaa sisältä
hukkaa onnen ja antaa tuskan viiltävän.