Millon missäkin, mitä missäkin. Silloin tällöin tunnen olevani ihminen, muutenhan mä oon vaan jotain.
Saa mut muistaa muulloinki ku vaan sillon tällön, kun tarviitte jotain.
On se hassuu, ku välillä sä "tarviit" mua, et ilman mua ei olis sua ?
ja sit välillä sivuutat mut kokonaan.
Jep, samalla linjalla jooo, se on sitä tarviimista.
Haluisin olla jotain muutaki, kun nätti esiliina, joka saa sut näyttämään arvokkaalta.
Ei siin mitään mä tykkään olla esiliina.
Välillä "niiin tarpeellinen" ja välillä täysin turha.
Välillä heität mut pilviin mut sit unohdat ottaa kiinni.
Olisko se sit niiin paljon pyydetty..?
Ole hyvä vaan on mukava olla avuksi..
ps. hymy on vaan kehystä