Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen
Tiedän, mitä haluan. Tiedän, miten vähään kykenen
Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy
Olen sinussa kiinni, sinä tiedät, vaikka myönnä en
Läheisyyttäs kaipaan, rakkauttasi tarvitsen
Olen sinussa kiinni, sinuun kiinni jään
Sanot: "Pois!" ja minä menen. Kohta huomaat, etten mennyt mihinkään
Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan
Yksinäisyys yksinäisen, joskus siihen hermostun
Halki aavikon jäisen rämmin, kunnes havahdun
Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan
Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
Aion tulla viereesi uudestaan
Poikki ikiroutaisen isänmaan
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan