The wolf he howls, the lion does roar, the wolf lets him in.
The lion runs in through the door, the real fun begins.
A stable thrash upon you will rip open your flesh.
The lion eats his fill and then the wolf cleans up the mess.
Mun tekis mieli pukea paljon päälle ja mennä pihalle ottamaan valokuvia kun siellä olis hiljasta ja rauhallista ja niin helvetin kaunista eikä mikään olis häiritsemässä. Ikuistaa tän yön fiilis tai yrittää ainakin ja muistella sitten joskus. Mut mä olen vähän liian laiska ja säikkykin sellaseen eikä tuo pimeä niin kovin paljon houkuttele, ainoastaan kiehtoo enkä mä silläkään saa itseäni liikkeelle. Eli mä kierrän äitin yksiössä kameran kanssa ympyrää ja räpsin kuvia kaikesta, välillä South Parkia vilkuillen ja jaksan nauraa vitseille joille mä olen nauranut joskus aiemminkin. Sitten mä syön suklaata, poden ikävää, luen Neil Gaimania ja juon kuumaa teetä maidon kanssa. Ja kuuntelen kun äiti kuorsaa. Vähän olen nössö.