Kaikki kaunis häipyi pois.. Ei enää lempeitä sanoja, ei helliä hyväilyjä..
Yksikseni istun kylmässä, kivilattian nurkassa nojaten karheaan seinään..
Muistelen vain sinua, ainoastaan sinua..
Hetkeksi hulvahtaa lämmönaalto sisälleni, mutta todellisuus ahdistaa ja aalto lipuu pois..
Ei enää lempeätä katsetta, ei herkkää kosketusta..
Mutta yhä minä odotan, ikuisesti toivon, että joskus tuska häipyy antaen tilaa uudelle onnelle...