Heti ku synnyin meinas kaikki päättyä alkuusa ku oli napanuora kiinni meikän kurkussa.
Onks kukaa koskaa nähny sinistä vauvaa, meikä oli sellain eikö ole aika vitun hauskaa?
Olin ihan vitun sekasin jo sillon, kävelin unissani ja mitä milloin.
Hakkasin pikkubroidin tajuttomaks, en koskaa halunnu et meit oli kaks.
Jätkä seuras olin aina, eika kunnon likka frendi tuli vast kuus vuotiaana.
Koskaa en digannu nukeista ja barbeista niinku muut likat.
Autot oli meikän juttu, ja tietyst kaikki elukat.
Koulua en voinu sietää ekana päivänäkä, mutsilta kysyin heti "Ei kai tonne tartte enää mennä!?"
Ainut likka perheessä, ja porukoil on kyl meikäs kestämistä.
Kunnon matsit joka päivä, kattoo nyt lähenkö vetää joku päivä.
Mut sellasta se on se meikän elämä, mikäs siin, huomen on taas uus päivä.
Kyl tät jaksaa ku ei valita, kaikil on joskus vaikeeta, kestä vaa, kyl se taas siitä.
Meikäl on kuitenki perhe, frendei vitusti ja pari eläintä, kiitti siitä, eiköhän se meikälle riitä.
_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-_-