Runneltu mieli, hiljainen on se tieni.
Tuhottu on tyttö pieni.
Istuu hiljaa huoneessansa, veitsi kädes oikeassa, unilääkkeit vasemmassa.
Kelaa kulunutta elämää, jonka päättää aikoo tänään.
Tyttö on nuori vasta, miksi näin aikaisin päättyy matka?
Ei tyttö pieni enää jaksa.
Kaataa lasiin raakaa viinaa, nostaa vasemman käden hihaa, kourallisen lääkkeitä pöydälle kaataa.
Aamulla lasittunut katse kattoa tuijottaa, ranteet auki tyttö ikuisessa unessa makaa.
Kukaan ei koskaan tytölle ehtinyt ilmoittaa, kuinka paljon häntä rakastaa, ja kuinka häntä jäätiin kaipaamaan.
Taivaaseen vei tytön matka, maan päällä ei vaan kaikki jaksa.
Nyt on tytön hyvä olla, päättyi matka maan päällä, ei paikka tytön ollut täällä.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::