IRC-Galleria

Missä Suomessa voi varmimmin nähdä revontulia?

Lapin pohjoisimmissa osissa, esimerkiksi Kilpisjärvellä ja Utsjoella, Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 3 yötä 4:stä on revontulilla valaistuja. Revontulien näkemisen edellytys on tietysti riittävä pimeys ja mahdollisimman pilvetön taivas.

Parasta revontulien katseluaikaa ovat tunnit keskiyön molemmin puolin. Kevättalvi ja alkusyksy ovat tilastollisesti edullisimmat ajat revontulien esiintymisille. Kevät on myös keskimäärin vähäpilvistä aikaa, joten maaliskuu on suositeltava ajankohta revontulien odotteluun. Tuolloin hiihtokelitkin ovat parhaimmillaan. Kesällä on taas liian valoisaa revontulihavainnoille.

Kun Lapista liikutaan etelään, revontulien esiintymisen todennäköisyys pienee. Helsingissäkin revontulia voi nähdä tilastojen mukaan joka 20. yö pimeinä vuodenaikoina, mutta tavallisesti kaupungin valot estävät niiden havaitsemisen.

Jos haluaa varmistaa taatut revontulet, kannattaa matkustaa Pohjois-Norjaan, vaikkapa Nordkapiin tai Tromssaan. Siellä revontulia poltetaan 95 % varmuudella (säävarauksella).

Voi kun noita pääsis taas näkemään. En ole moneen vuoteen nähnyt :(
Sais olla jo talvi ja vois matkustaa lappiin, kun en ole koskaan sieläkään käynyt...

olipa sateinen ja kurja päivä. oikein mitään saanut tehtyä. pyykit pestiin ja laitettiin kuivamaan. röökiä menny aski ja sen huomaa kyllä taasen ihanasta köhästä. ruokana oli pottumuusia ja pihvejä. jee... tais olla ruuan laitto tän päivän kohokohta :) ehkä huomenna sitten parempi päivä, joten yötä.....

juuri taasen herätty. työkkäriin ja kelaan pitäisi lähteä ;) ei kyllä kiinnosta, mutta kait se on pakko :P ukkelini sanoi joskus, että ihana aamu tv ohjelma taitaa olla minun ohjelmani, kun olen aina niin hyvällä päällä, kun herään :D ja hiuksetkin on aamuisin, kun rölli peikolla... hehee... nyt taidan lähteä tästä herättelemään tuota myöskin pitkäunista puolisoani. joten seuravaan kertaan taas...

Tämä kirottu sana iski taas päälle. On suuri vitutus väsymys niin henkisesti, kun fyysisesti tod.näk sen takia, kun tuli eilen hieman siemailtua ja sanaharkkaa läheisen ihmisen kanssa. Tämä ei oo kyllä onneks mun aloituksesta, mut pahasti tuli sitten sanottua takaisin. Se on vähän hankalaa, kun toisen ihmisen kanssa ei voi puhua. Välillä ei edes ajattele, että toinen ihminen on huoneessa. Mutta kait tämäkin on sanaton tappelu, koska tietää mitä toinen ajattelee toisesta. Nimittäin jos ajatukset olisi muuttuneet toinen pyytäisi anteeksi, mutta minä en sanojani peru, koska jos ne sanat (suurimmaksi osaksi) tahallaan haluaa ymmärtää väärin, niin se ei ole minun mokani.

ehtiihän tässä muutaman päivän olla kotonakin ja sitten taas johonkin maata kiertelemään. töitäkin olis taas tiedossa ehkäpä elokuussa. kunpa vaan saisi rahaa jostakin taiottua, mut jos se taas kasvais puissa olis mun puut kyl aina kynitty XD hohhoijaa... onpa tylsä päivä. taidan jättää kirjottelut toiselle päivälle :)

Toisille ehkäpä jo päivä, mutta minä vasta heräsin ja oli kiva huomata, että on lämmin kesä päivä :D ihanaa... Olen Etelä-Karjalassa viettämässä aikaa ukkoni luona. Eilen käytiin rannassa ja taivas oli väreiltään sinipunalilaa. Pieni tuuli puhalsi ja järven lämpötila oli 20 astetta. Jotkut hetket ovat niitä joita en vaihtaisi mihinkään muuhun ja nämä ovat niitä juuri niitä. Ei suurta ei pientä vaan aivan tavallista ja mietin millon olen nauttinut vain ihan tavallisesta päivästä näin paljon, jos ei lasketa päiviä jolloin leikin lasten kanssa... sukulaisten tai muiden... on siitä jokunen aika. Vaikka hänen seurassaan on useimmiten hauskaa, niin eilinen pienen tauon jälkeen oli mieleenpainuva. Tauko tietenkin johtui siitä, että jouduin käydä kotona hoitamassa omat asiani. Se onkin vähän hankalaa, kun välimatka on suuri, mutta kyllähän siihenkin tottuu ajan myötä taikka sitten pitää keksiä jokin järkevämpi ratkaisu :)

- Mikä on voimakkainta maailmassa?
- Pissa. Poliisikaan ei voi pidättää sitä.

- Mikä on kurjempaa kuin herätä yöllä vessahätään?
- Olla heräämättä!

Kaupassa:
- Saisinko WC-paperia?
- Minkä väristä?
- Valkoista. Minä väritän sen itse.

Mikko seurusteli kerran kirkkoherran nuoren tyttären kanssa ja oli innoissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tapaamaan tytön vanhempia. Tiesihän Mikko, että jos vanhemmat hyväksyisivät hänet, tyttö voisi vaikka antaa... suudelman. Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Mikon suolistossa. Pian poika ei enää pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen pierun.
Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Mikon tuolin alla, ja torui: "Musti!" Mikko huokaisi helpotuksesta ja jysäytti toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!" nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva. Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Mikon suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys. "Musti!" ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se huonosti kasvatettu retale paskantaa päällesi!"

Heh :)

IHASTUS

KUN TUULI PUHUISI MINULLE. Kuitenkin se oli ensin vain muminaa... Kohta erotin sittenkin sanoja ´´ Älä luota, mutta älä myöskään pelkää`` Ulkona oli kuitenkin puistattava hiljaisuus. Aivan hetken kuluttua siitä tunsin näkymättömän kosketuksen. Ketään ei ollut missään vain minä ja tupakkani joka paloi hiljalleen. Tuskin kukaan tiesi miten yksinäinen olin, kun jouduin jo kuvittelemaan jonkin kosketuksen mitä ei edes ollut. Halusin jonkun lähelleni, mutta ei siinä kukaan varmaan olisi kauan pysynyt, niin ajattelin. Oli talvi ja minua paleli. Pakkanen kirpaisi poskiin, silmiä kirveli ja tumppasin tupakan.. Istuin pimeässä kadulla olevalla penkillä miettien: Mitä on rakkaus? Olinko itseni pahin petturi? Mietin asioita tovin ja huokaisin. Laitoin kädet silmilleni, sekä pudistin päätäni. Katsahdin kirkkoon päin hetken päästä ja ajattelin: ``Ei täällä ole ketään, ei edes ohikulkijoita.`` Tyhjyyttä ja tyhjyyttä joka puolella. Päätin palata sisälle, josta olin hetki sitten tullut. Katsoin väsyneenä ulos ikkunasta tuntien tuskaa ja häpeää, koska en ollut saavuttanut mitään elämässäni. Sataman valot heijastuivat kasvoihini. Tunsin miten minut oli petetty monesti.
Silmäni kostuivat kyynelistä. Tuska viilsi rintaa.
Ajattelin häntä (ihastustani) koko ajan. En vain saanut häntä mielestäni. Yritin käydä nukkumaan. En voinut edes ummistaa silmiäni kunnolla. Oli niin omituinen olo ja mieltä painoi mitä hän mahtoi matkallaan tehdä? Hän oli lähtenyt kotimaahansa tapaamaan isäänsä ja ystäviään ja mennyt pitämään hauskaa (lähinnä kait juopottelemaan, kun hänellä oli mennyt jokin aika sitten exänsä kanssa poikki) Hänestä ei ollut kuulunut mitään kolmeen päivään? Mahtoiko hän vaan pitää siellä hauskaa kauniiden tyttöjen kanssa? Lopulta kuitenkin väsymys antoi periksi ja nukahdin.

hmm... onpa tylsä päivä ollu taas tänään. blaah.. pippalot lauantaina =) niitä tässä odotelessa, vois kipasta baaris, mut toisaalta huomenna on töitä, niin ei jaksa. ottais päähän vaan sellanen amatöörimäinen tissuttelu. no enää huominen ja perjantai :)

And in that fragment of a moment when danger seemed temporarily at bay the world was rent apart. Then he heard a terrible cry that pulled at his insides that expressed agony of a kind that neither flame nor curse could cause and he stood up swaying more frihtened that he had been that day. More frightened perheps than he had been in his life. No-No-No. Someone was shouting . No Fred No. And Percy was shaking his brother and ron was kneeling beside them. And Fred`s eyes stared without seeing the ghost of his last laught still etched upon his tace. And dead lay in a row in the middle of the Hall. Harry could not see Fred`s body because his family surrounded him....