IHASTUS
KUN TUULI PUHUISI MINULLE. Kuitenkin se oli ensin vain muminaa... Kohta erotin sittenkin sanoja ´´ Älä luota, mutta älä myöskään pelkää`` Ulkona oli kuitenkin puistattava hiljaisuus. Aivan hetken kuluttua siitä tunsin näkymättömän kosketuksen. Ketään ei ollut missään vain minä ja tupakkani joka paloi hiljalleen. Tuskin kukaan tiesi miten yksinäinen olin, kun jouduin jo kuvittelemaan jonkin kosketuksen mitä ei edes ollut. Halusin jonkun lähelleni, mutta ei siinä kukaan varmaan olisi kauan pysynyt, niin ajattelin. Oli talvi ja minua paleli. Pakkanen kirpaisi poskiin, silmiä kirveli ja tumppasin tupakan.. Istuin pimeässä kadulla olevalla penkillä miettien: Mitä on rakkaus? Olinko itseni pahin petturi? Mietin asioita tovin ja huokaisin. Laitoin kädet silmilleni, sekä pudistin päätäni. Katsahdin kirkkoon päin hetken päästä ja ajattelin: ``Ei täällä ole ketään, ei edes ohikulkijoita.`` Tyhjyyttä ja tyhjyyttä joka puolella. Päätin palata sisälle, josta olin hetki sitten tullut. Katsoin väsyneenä ulos ikkunasta tuntien tuskaa ja häpeää, koska en ollut saavuttanut mitään elämässäni. Sataman valot heijastuivat kasvoihini. Tunsin miten minut oli petetty monesti.
Silmäni kostuivat kyynelistä. Tuska viilsi rintaa.
Ajattelin häntä (ihastustani) koko ajan. En vain saanut häntä mielestäni. Yritin käydä nukkumaan. En voinut edes ummistaa silmiäni kunnolla. Oli niin omituinen olo ja mieltä painoi mitä hän mahtoi matkallaan tehdä? Hän oli lähtenyt kotimaahansa tapaamaan isäänsä ja ystäviään ja mennyt pitämään hauskaa (lähinnä kait juopottelemaan, kun hänellä oli mennyt jokin aika sitten exänsä kanssa poikki) Hänestä ei ollut kuulunut mitään kolmeen päivään? Mahtoiko hän vaan pitää siellä hauskaa kauniiden tyttöjen kanssa? Lopulta kuitenkin väsymys antoi periksi ja nukahdin.