Kun mä kuulen taas sen tutun sävelen
jota joskus itsekseni hyräilen
se mieleen taas sen saa
se mulle muistuttaa
kuinka häntä kaipaankaan
kauas mut luotasi vie
Kuinka maassa saattaa sielu ollakaan
mä pelkään muistoa
ja pelkään unohtaa
kuinka häntä kaipaankaan