Tulee päiviä jolloin et jaksaisi jatkaa
tätä yksinäistä, mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie,
et ehkä tiedä minne se vie.
Ne jotka kulkivat sen aikanaan,
eivät palaa takaisin kertomaan,
miten surujen metsässä suunnistetaan
tai kuinka ikävän portit avataan
tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo oksa tässä
rakas käsi kättäsi etsimässä ?
Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,
ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet,
hyväilee sinua rakkaat huulet.
Hänen hymyään luontokin hymyilee,
puhu ystävä, kyllä hän kuuntelee.
