IRC-Galleria

Tämä viikko on ollut erittäin raskas. Maanantaina kuulin suruviestin nuoren paikkakuntalaisen miehen kuolemasta. Tämänkin hienon nuoren miehen aika tuli liian äkkiä ! Miksi ottaa pois nuori mies jonka elämä on vielä niin kesken.. Suru vyöryi ylitse raskaana ja tuntuu todella pahalta. En tiennyt että olen vieläkin niin hauras Epun (poikani sanoi aina Eppu-enoksi) kuoleman jäljiltä.. olen itkenyt joka päivä kun ei kaiken tarkoitusta voi ymmärtää !! Olen ollut katkerakin Epun kuolemasta kun se tuntuu niin epäreilulta mutta en olisi toivonut varsinkaan kenenkään tutun ihmisen joutuvan samaan tilanteeseen. Mutta aikaa ja paikkaa ei tiedä kukaan, milloin on mentävä enkelin mukaan..
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin..

Tulee päiviä jolloin et jaksaisi jatkaa
tätä yksinäistä, mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie,
et ehkä tiedä minne se vie.
Ne jotka kulkivat sen aikanaan,
eivät palaa takaisin kertomaan,
miten surujen metsässä suunnistetaan
tai kuinka ikävän portit avataan
tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo oksa tässä
rakas käsi kättäsi etsimässä ?
Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,
ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet,
hyväilee sinua rakkaat huulet.
Hänen hymyään luontokin hymyilee,
puhu ystävä, kyllä hän kuuntelee.

"Ihminen kulkee vain pienen hetken maankuoren ja taivaankaaren välissä, sen hetken olkoon hänen jälkensä kaunis !"
- Nina Taisin, poroemäntä Ob-joelta, Hanti-Mansinskista, Siperiasta