Pieni lapsi katsoo
takaikkunaan ja pyyhkii
kyneleen poskeltaan.
On jo yö ja häntä pelottaa
miltä
mailma huomenna näyttää.
Muistaa viime yön pieni
sydän lyö pelosta.
Lapsi pusertaa
nallensa syliin ja taas
uudellee pyyhkii kyyneleen
viattomista silmistään.
Pelkää puolesta isien ja
äitien itkee puolesta
ihmisten ja oman perheen.
Tietää muttei
ymmärrä miks syy on
ihmisten.
Voi kuinka
paljon voikaan koskea
lapsen pieneen sydämeen,
kuinka ääänensä saisi
kuulumaan, ei enää sotaa.