tää on nyt tosipaikka, ei enää harjoitus.
kuljenks ilman tarkotust, vai onko must,
sittenkin johonki, ja annanko arvostust,
oikeist asioist, oikeille ihmisille?
kato mua silmii, ja sano sit sillee,
miten aina halusit, ei se enää tunnu missää
kipu piristää, ja huuhdon lääkkeit lisää,
kurkusta alas, ja pari tasottavaa pakko ottaa,
tää olo mut pakottaa,
tekee näin, vaik en välttämättä haluais
kipu tuntuu sydämes, ja toivon et se katoais
mut ei se katoo, ja vajoon vaan alemmas
viinaverot vittuun, ja viinan hinnat halvemmaks,
sitäks mä haluun, no kyl mä toisinaan..
ku tuntuu välil ettei mul oo tarkotusta tosiaan.
Voimavarat hiipuu, ja ote lipsuu
toivo kauas lipuu, siihen hukkuu
vaikka koitan, emmä kestä kipuu.
totta kai viinaa pitää aina saada..
satutin kaikkii, lupaan etten enää satuta,
haluun elää elämäni nii, ettei mua kaduta
äh, mä kadun jo tarpeeks.
