"Hän hiipui pois niin hiljaa
hänen luulin jaksavan vielä.
Luulin, että vielä näen hänet
kunhan kerkeän käydä siellä.
Mutta niin vain käy tuuli vienoinen,
se viestin tuo surullisen.
On ystävä nukkunut unehen
josta herättää voi en.
Anna anteeksi ystävä rakkahin
etten vieressäs kerinnyt olla.
Etten kädestäs pitänyt lujasti
kii, kun kuulit kutsusi taivaaseen tulla.
Mutta siellä jossain sun hyvä on
enää koske ei ollenkaan.
Minä muistan sinua täällä
vaikka pääse en tapaamaan.
Ehkä joskus sitten kohdataan
kun kutsu käy mullekin.
Uskon että portilla odotat
ja näen taas hymysi kaunihin."