Kunhan vielä hetken, pienen pienen hetken, saisin rakastaa,
olisit siinä lähelläni, lähelläni lämmittäisit, en joutuis pimeyteen
Toisit valoa tähän maailmaani, en olisi yksin enää
Olen lähes kaiken valmis antamaan, jopa tähdet kuun, taivaalta loistavaa,
mutta aurinkoa en toisi, en, en halua sinun palavan poroksi,
tuhkasi lentäisi vain tuulen mukana kaukaisuuksiin,
enkä enää löytäisi paloja palapeliin
Tulisin läpi kallion, halki meren,
jos vain saisin sinut takaisin
Tämä hetki on vain se hauras, helposti särkyvä,
enkä halua rikkoa sitä, en halua tuhota sitä
Menneisyydet on menneisyyksiä, mutta sinä olet sinä,
se, ketä rakastan, se kenelle luon rakkauden maasta taivaisiin
Ja vähän senkin yli..
Anna minun jälleen sulkea sinut lupauksiini,
Anna minun myös sulkea sinut halaukseen, tuntea lämpösi,
tuntea sinut fyysisesti, että henkisesti
Anna minulle anteeksi ne kaikki vääryydet,
anna kaikki anteeksi, mitä ikinä olenkaan väärin tehnyt,
kunhan saan sulkea sinut elämääni.
Liian suuri ikävä, liian suuri kaipuu, epätietoisuuskin..
Ne sykkivät rinnassani, hajottavat mieltäni.
Epätietoisuus on pahin, se saa ihmisen ajattelemaan asioita väärästä näkökulmasta
"Entä jos, entä jos?"
Ei, kyllä minä ne kestän vuoksesi, rakas, odotan sinua!
Olethan sen verran tärkeä, rakas, että odotan vaikka kuuta nousevaa,
jotta sinut nähdä saan.
I love you, se on kirjoitettu