Tielle astun muistojen,
elonkirjaa selaillen,
paljon kertoo lehdet sen,
elonkirja nuhruinen.
Se vie kauas lapsuutein aikain taa,
se vie rantaan rakkaimpaan.
Muistot nuo mieleen jää,
hetket menneet ne lämmittää,
siksi muistojen siivillä setken teen,
mä aina uudelleen.
Elon virtaa katselen,
kuvat kulkee ohi sen.
Kotiportaat eessäin nään,
pihakoivun alle jään.
Astun rantaan rakkaimpaan,
hiekkaan linnan teen,
ja laivaa uittelen.
Muistot nuo mieleen jää,
hetket menneet ne lämmittää.
Siksi muistojen siivillä retken teen,
mä aina uudelleen.
Kisa paikat, veljenkin,
siskoparven muistankin.
Isän muistan armahan,
äidin rakkaan tottahan.
Sinne lieden vierelle lämpimään,
jään hetkeks miettimään.
Muistot nuo mieleen jää,
hetket menneet ne lämmittää.
Siksi muistojen siivillä retken teen,
mä aina uudelleen.
Elon kirjaa muistojen,
moni kertaa tiedän sen,
silmään pyrkii kyyneleet,
mennyttä kun muistelen.
Onni on kuin elämän lainaa vaan,
se hetkeks annetaan.
Muistot nuo mieleen jää,
hetket menneet ne lämmittää.
Siksi muistojen siivillä retken teen,
mä aina uudelleen