Kuinka hämmentynyt ihminen voi olla? En tiedä. Siinä vaiheessa ku kerron äitille jotain tosi henkilökohtasta joka on tapahtunu reissun päällä ja hän alkaa sitten laukomaan totuuksia?
Jumalauta se on mun äiti! Joten pitäiskö sitä uskoa? Vai tuudittaudunko siihen et tää vuosi ei oo rapujen eikä kauriiden vuosi ja kaikki kusee allensa alta aamukahvin.
Ehkä mun tosiaan pitäis keskittyä vaan ja ainoastaan tän hetken tärkeimpään asiaan joka on koulu. Ekat kirjotukset maaliskuussa. Ehkä voisin alkaa pikkuhiljaa harrastamaan sellasta ku lukeminen.