Oli sormet ja varpaat pikkuiset,
sydän sykki jo rinnassa mulla.
Omat aivot ja vakaat aikomukset,
minä maailmaan tahdon tulla.
Minä tahdon nähdä auringon
ja perhot viljapellon.
Tahdon kuulla sadun tuhkimon
ja kuiskeen kissankellon.
Mutta sitten tuon kaiken kokea sain
minkä aikuiset päättää ja keksi.
Minä lapsen vuonna kun elin
vain viisitoistaviikkoiseksi.
Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro hänelle taivaan isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.