nyt sattuu, kaamee kapula, ei oo ikinä ollu tällast oloa. mä en tajuu mikä on nykyää... ku prkle vaikka ei ees jois paljoa, nii aamulla on jo päässä vaan sellanen pyyntä et joku tulis ja päästäis kärsimyksistä..
varsinki ku on soitellu ympäri suomea ja laittanu erittäin noloja viestejä.
en siis aio liikkua tänään himasta yhtään minnekkään,
tosin tokko oon vielä ees ajokunnossa, olo on ku tiineellä sammakolla..
sikäli painaa vielä mieltä et miks nykyään on niin vaikee puhua asioista ja selvittää niitä? en mä oo ennen ainakaan huomannu et ois mitään ongelmaa puhua ihmisille mitä mieltä mistäkin asiasta on, mutta nykyään kaikki vaan myöntelee.
tän tarinan opetus oli siis se että ens kerral ku lähen jonnekki edes kahen kaljan kanssa, jätän puhelimen kotiin ja yritän kestää ilman sitä...
ehkä sitten joskus.