sitä vaan jää joskus miettimään elämää..ylensä ku se jollain tasolla kunnolla pysäyttää..ja sit on monta kertaa liian myöhäistä korjata asiaa..
täytyy vaan yrittää nähdä lähelle,eikä kurkottaa liian kauas.. mut täytyy yrittää huomata nekin jotka sinua eniten satuttavat,ne jotka olivat lähimpinä.. voivat saada pahaa jälkeä aikaiseks..
onneks mulla on edes yksi valopillku tässä elämässä, jonka vuoksi tekisin mitä tahansa,ihan mitä tahansa..yksi syy jaksaa jatkaa tätä elämää eteenpäin vaikka päivä kerrallaan..jokainen päivä on ainutlaatuinen..
ei ole lapsen tehtävä huolehtia vanhemmistaan ja lohdutuksen sanoja sanoa ja halata kun näkee et on paha olla...vaan se on vanhemman tehtävä..antaa lapselleen se nuoruus ja se rakkaus minkä he ansaitsevat..