Ette te voi kuvitella tätä tuskaa. Oon nököttäny tässä koneen eessä liian kauan. Istuin koko ajan toisen jalkani päällä. Puhelimeen tuli viesti, ja tietty odotin sen olevan joku hirveen imelä viesti joltain elämäni mieheltä. Hyppäsin pois tuolilta hakemaan puhelinta, ja hupsistakeikkaa, toinen jalka ei toiminu. Se oli täysin turta. No, jatkoin matkaa uskomattomasta tuskasta huolimatta hakemaan puhelinta. N. neljän metrin matka tuntui ikuisuudelta tunnottomalla jalalla (ristiriita?), niinkuin tämä tekstikin. Avasin viestin. Kolme lausetta.
Sanni.
Piru sinut periköön.
Vittu mitä paskaa, lähen kottiin aamujunalla.