IRC-Galleria

Istuin eilen ikkunani ääressä ja katselin ulkona liikkuvia ihmisiä. Kuinka paljon iloisia ja hymyileviä kasvoja siellä olikaan. Lämmin kesä ja kaunis ilma, mikäs sen ihanampaa. Ihmisillä ei näyttänyt olevan huolia eikä kiireitä...
Siitä pääsinkin sitten omaan ajatusmaailmaani. Sinne jonne kukaan muu ei pääse. Ja mitä kaikkea sitä tulikin mieleen katsellessa ulos. Jos kaunis ilma ja lämmin kesä, niin miksi minä sitten yksin istun kotona?!? Sitä en osaa sanoa. Kait se on sitä, ku ei yksin viitsi lähteä mihinkään. Joo tiedän, huono tekosyy. Silti. Ei sitä osaa nauttia yksin samalla tavalla, kun jos olisi rakkaiden ihmisten ympäröimänä.
Toisaalta....toivoisin että voisin edes valehdella olevani onnellinen. Sitä en halua. Olen minä onnellinen omalla tavallani...mutta se ei jotenkin vaan tunnu aidolta.
Ja mitä mun läheisiin ihmisiin tulee....en oikein tiedä mitä heidän kanssa teen. En vaan enää jostain syystä osaa olla samalla tavalla heidän kanssaa, kuin ennen. Höh. Kuten eräs sanoikin minulle, hän on alkanut vierastaa mua. Siltä kyllä tuntuu muidenkin kanssa, että he olisivat jotenkin alkaneet vierastamaan itseäin.
Kait se sitten näin on?!?
Mutta niin kaunis ilma ja kaunis kesä meille on suotu, vaikkakin ehkä turhan lämmin, että turha sitä on synkistellä. Siihen on aikaa sitten syksyllä:)
Paljon tässä on kesällä vielä aikaa tapahtua kaikkea ihanaa ja niin on tapahtunutkin. Heh, jos lukee edellistä merkintääni;)
Allekirjoittanut kiittää ja toivoo teidän kaikkien nauttivan jokaisesta hetkestä. Ja tietenkin kesästä!!!!!! :D