Pieni valkoinen kyyhkynyn
lensi yli taivaan sumuisen,
etsien uutta maailmaa
löytäen kauneuden.
Pyysin;
tule pieni kyyhky
istu kädelleni,
ohjaa minut löytämään
oma vapauteni.
Niinpä lintu pyrähti
lentoon hiljaiseen,
ottaen minut mukaansa
ilmaan sumuiseen.
Hetken liideltyämme
näin kaiken sen kauneuden,
maailman josta uneksin
ja taivaan sinisen.
Sinne oisin jäänyt
jos mun sallittu ois,
mutta lintu kääntyi
ja lennähti sieltä pois.
Palasimme maahan
synkkään harmauteen.
Rukoilin lintua anoen;
vie minut takaisin taivaaseen.
Surullisesti kyyhkynen katsahti
ja sitten lensi pois.
Toivoin hiljaa itsekseni;
kumpa siivet saada vois....
-jaana-