IRC-Galleria

Kiitos äiti.....kasvatit minusta vahvan ja positiivisen ihmisen! Lepää rauhassa Rakkaani!


Tänäyönä
unesi on hauras
kuin ohut pilviharso
joka hetkellä millä hyvänsä hajoaa.

Tänäyönä
hengityksesi on valittava
kuin tuulen ulina raihnaisten puiden latvoissa.

Tänäyönä
minä valvon sinun untasi
toivoen, että voisin antaa levollisen yön
ja rauhaisan unen!


-Jaana-

Lueskelin vanhoja merkintöjä tänne päiväkirjaan ja huomasin, että vuosi sitten olen "hyvästellyt" nuokkulaiseni.....
Huomenna hyvästelen ylä-asteen oppilaat......ainakin kesäksi, syksystä en tiedä!


On ollut loistavaa ja haastavaa työskennellä nuorten kanssa....jokaiseen kiintyy omalla tavallaan! Jotenkin haikeeta taas.....no, elämä näyttää mihin vie!

Nautitaan kesästä!!!

Pieni valkoinen kyyhkynyn
lensi yli taivaan sumuisen,
etsien uutta maailmaa
löytäen kauneuden.

Pyysin;
tule pieni kyyhky
istu kädelleni,
ohjaa minut löytämään
oma vapauteni.

Niinpä lintu pyrähti
lentoon hiljaiseen,
ottaen minut mukaansa
ilmaan sumuiseen.

Hetken liideltyämme
näin kaiken sen kauneuden,
maailman josta uneksin
ja taivaan sinisen.

Sinne oisin jäänyt
jos mun sallittu ois,
mutta lintu kääntyi
ja lennähti sieltä pois.

Palasimme maahan
synkkään harmauteen.
Rukoilin lintua anoen;
vie minut takaisin taivaaseen.

Surullisesti kyyhkynen katsahti
ja sitten lensi pois.
Toivoin hiljaa itsekseni;
kumpa siivet saada vois....



-jaana-

Lapsen silmät
kuin kirkas peili.
Sydän niin arka
ja pelokas mieli.

Tahdon Sulle
turvani antaa,
lohdun tuoda
ja sylissä kantaa.




-jaana-

Sinä saavuit luokseni
yöstä raivoisasta
Sinä tulit ja hyräilit hiljaa.

Tuulen huokaillessa
yössä pimeässä
Sinä tulit ja tyynnytit ilmaa.

Minä levottomalle
sielulleni rauhan sain,
puiden oksien hakatessa
ikkunaa.

Turvallisen sylisi
lämpöön hain,
saaden suurta henkistä
voimaa.


-jaana-

Huh, nyt on viimeinen päivä Teidän kans pulkassa ja tosi haikeelta tuntuu!
Opin teistä jokaisesta jotain uutta, se oli mahtavaa!!
Toivottavasti tekin saitte jotain irti... hih...kuhan ette nää painajaisia minusta!!

Nauttikaa kesästä, lomasta ja tulevista vuosista!
Ja muistakaa olla ylpeitä itsestänne, luottaa vaistoihinne ja taitoihinne!
Olette UPEITA!!

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( 1 ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Päivittäiset:

1. Olen neuroottinen "hinkuttaja"! Kävelen siis päivät pitkät tiskirätti kädessä.
2. Mulla on pakonomainen tarve saada läheiseni nauramaan päivittäin, vaikka hullulla ilmeilyllä!
3. Aina kun haluan tahtoni läpi, taipuu pääni vasemmalle puolelle kallelleen ja otan spanielimaisen katseen päälle ja aloitan lauseen "saisinko....." (2v:ni käyttää nykyään samaa konstia, eli hyväksi todettu!)
4. Nuoleskelen lusikan erittäin puhtaaksi syönnin jälkeen. (hih...tosi ällön näköstä!)
5. Olen himo puristelemaan finnejä ja mustapäitä... jos niitä ei omasta naamasta löydy, niin siirrytään isännän tiluksille....

Eli teeppä samat vuorokauden ajan, niin ymmärrät elämääni paremmin....

Haastettavat: Katiija, hili, FifiS, ^Suzy , Yainaba

Huh huh... juuri tulin "herra 2v:n" kanssa suihkusta....
Itku kurkussa, hätääntynyt ilme kasvoillaan, tuttia kiivaasti imien hän huusi kesken pesun: "MISSÄ ÄITIN PIPPE??"

Luuli kai parka minun hävittäneen sen..... : ))

Tänään tuli siis Katiijan ansiosta korkattua tämä päiväkirjakin.....
Haaste oli aika kova : ))

Just rämmin punttisalilta jalat makaroonina nauttimaan kodin rauhaan (kaksi lasta huuti heti ovella "äitiä" paniikinomaisesti) päivän ensimmäistä lämmintä ateriaani.... sain keitettyä pikkuporkkanoita keittojuureksilla, nam! Höysteeksi tietysti näkkileipä paloja kaksi, joiden päällä tuorekurkkua....aah....

Jätin ateriani tähän tietokonepöydälle, käydäkseni "alku ruokasavuilla".
Palattuani tämän herkullisen aterian ääreen, puuttui näkkäreiden päältä kurkut ja keitoksestani ne pirun pikkuporkkanat.....

2v. marakattini seisoi jo valmiiksi nurkassa ja toistellen posket MINUN HERKKUJA täynnä; "Äiti suuttuu..."

Niin....tässäpä päivän ajatus: miksiköhän laihduttavat koti-äidit näivettyvät täysin..... : ))