olisin vaa mielelläni kulkenu sun vanavedessä jätit mun sydämeen liian suuren aukon nyt sun kuvaa yksin katson ja henkee haukon käskit unohtaa ittes ja jatkaa elämää mut miten pystyn ku olit suurin osa mun elämää haluut katsoo asioit vähä etäämpää mut musta tuntuu et ilman sua en mitää nää sun lämmintä kättäs en saa tuntee sitäkää tai yhteisii sunnuntai-iltoja, ei niitäkää tää on epätoivost, mutten pysty elää ilman sua ihan sama vaik annan itteni pilaantua kun ei oo enää mihin vois panostaa kaiken hyvän osaan elämästä kadottaa en unohda sua koskaa, rakas mut voitsä antaa sen mun sydämen ees takas?</3