IRC-Galleria

Näin pyöreän luvun saavutettuani olen alkanut tutkiskelemaan itseäni, josko kolmannellakymmennellä ollessani iän huomaisi muutenkin kuin vain enteilevistä stressi rypyistä.

Vaihe 1. Asennan itse digiboxini saatuani sen syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani. Hyvä minä. Ei signaalia. Luovutan. Katson analoogista. Luovuttaminen on yhtäkuin kaikki aikuiset.

Vaihe 2. Serkkuni muistuttaa syntymäpäivilläni ystäviäni siitä, kuinka olin lapsena innokas hiihtäjä. Ystäväni hämmästelevät minua. -Sinähän vihaat talviurheilulajeja.
Minua taas enemmän hämmästyttää se, että kahdenkymmenen vuoden iässä muistin menetys on iskenyt pahimpaan kohtaan. Nolojen tilanteiden lohkoon!

Vaihe 3. Päädyn juttelemaan ravintolassa saksaa mukavalle saksalaiselle miehelle. Ei. Enhän minä ennen voinut puhua saksaa, mutta pyöreä luku sai minut vallattomaksi. Saksaa puhuttiin ennen vain koulussa läksyn kuulusteluissa tai Venäjällä miliisimiehelle selittäessa, miksi ajamme ylinopeutta. (Venäjä oli pikkasen ruosteessa)

Vaihe 4. Huomaan lukevani lehteä ja katselevani retkeilykamppeita. Ei voi olla totta. Minähän en ole koskaan edes astunutkaan telttaan. Tai no viimeks lapsena ja sekin serkkuni autokatoksessa. ( Tää osio on "muuten vaan" kriisi!)

Vaihe 5. Puhun politiikasta, tietämättä siitä OIKEASTI mitään. (Totaalisen aikuisuuden merkit!)

Vaihe 6. Huomaan tekeväni iästäni suuren numeron (kirjaimellisesti) ja "säälittelen" sitä julkisesti kaikille.

Viimeisenä vaihe 7. Joka sisältää sen kaiken muun teiniyden ja lapsekkuuden, joka minusta löytyy. Se ylipyyhkiköön kaikki nuo edelliset vaiheet!

Tässä nyt muutaman päivän oon miettinyt aina satunnaisesti, että se on niin hassua, kuinka me ollaan riippuvaisia kaikesta tekniikasta. Uutta tulee, niin ettei perässä pysy ja mikä hassuinta, niin koneet myöskin vanhenevat vielä nopeampaa vauhtia.

Eilen mietin kahden tyttöserkkuni kanssa, kuinka faxikone on mysteeri monelle tämän päivän nuorelle. (Ai mikä "taxikone?") No enivei. Toinen serkkuni kertoi, kuinka töissä oli ihmetelty tuota ihmeellistä faxikonetta, jolle syötetään paperia. Kuvittelen tilanteen päässäni, kuinka nuoret toteavat: "ooh. se on kännykkä, jossa on printteri!" No ei osannut kukaan käyttää, kunnes keski-ikäinen mies tuli näyttämään kädestä pitäen.

Mutta faxikonetta lähemmin tarkastellen, se itseasiassa on todella mielenkiintoinen laite ja myös aika käsittämätön. Ajatelkaapa vaikka sähköpostia. Okei blonditkin alkaa tajuta, että jotain mysteerisiä juttuja siihenkin tarvitaan, mutta jotenkin se tuntuu mulle paljon loogisemmalta. Tietokone vaan ymmärtää tietokonekieltä. Mutta MUN mielestä faxikone on paljon, paljon hienompi laite. Se voi siis ajatelkaa monistaa mun käsialaa jonnekin kauas kauas ja se monistuu IHAN samanlaisena! Siis ihan samanlaisena! Hienon hieno laite ja mä osaan viel käyttää sellasta. Kelaileppa semmoista tällä kertaa :)

Joo kiitti palautteesta. On nyt päiväkirja pikkasen jälkeen jäänyt, tosin se vain muistuttaa päivä päivältä enemmän kirjoittajaansa. Ei omena kauas puusta pudonnut.

No voisin tiivistää kahden viikon aikaiset tapahtuhmat näihin muutamin kohokohtiin. Spårassa (ratikassa) nuori mies tunnusti pienessä maistissa rakkautensa minua kohtaan, kunnes yksi hänen kavereistaankin halusi kertoa, kuinka kipinät löivät hänen sydäntään katsoessaan minua. (Ah miten kliseistä). Siinä alkoi sitten urosten välinen kiistely, kunnes tämä silmiään pyörittelevä naaras hyppäsi ratikasta ulos ja käveli loppu matkan.

Seuraavakin kertomus yllättäen jotenkin liittyy miehiin.. eli rakkauden punaisiin silmiini. Viimeisen kuukauden aikana olen kärsinyt ainakin seitsemästä silmätulehduksesta, joten nyt oli aika mennä silmälääkäriin. Hups. Silmät ovat todella tulehtuneet, joten sainpa sitten kolmea eri tippoja silmiini, joita sitten joudun tiputtelemaan joka toinen sekunti. Höh. Silmäni eivät enteilleetkään tulevasta rakkaudesta. Ne pikemminkin olivat loukkaantuneet sen puutteesta.

Kolmantena kerron teille siitä, kuinka teinivuoteni ovat uhkaavasti kokemassa viimeisiä päiviään. Tässä sitä yrittää miettiä, että mitä sitä ehtisi vielä tehdä ennen niin sanottua aikuisuuden alkamista. Tosin en usko, että mikään tulee muuttumaan. Olen varmastikin edelleen se Laura, joka sukujuhlissaan seisoo juhlapöydän päällä ja laulaa hiirilauluja, sillä osaan vieläkin olla se itsepäinen lapsi, joka sanoo sen, mitä muut eivät kehtaa. Tottahan on, ettei tämän tytön aikuisuus ala ainakaan tällä saralla, sillä minähän en helposti vaikene :P

Tänään palasin poliisiasemalle lunastamaan ajokorttini. EI ollut adonispoliiseja ei, mutta läjäpäin vauvoja. En tiedä mistä ne olivat sinne putkahtaneet, mutta niitä oli joka nurkassa ja ne kiukuttelivat vanhemmilleen, sillä aseman ilmastointi ei ollut mitään parhaimmistoa. Ahdistavan kuumaa oli kuin uusissa, hiertävissä nahkakengissä.

Yritin siinä sitten tietenkin keksiä itselleni jotain viihdykettä odotellessani taas jonotusnumeroiden etenemistä ja aloin kuunnella musiikkia taustalla. Oi ihanaa. Josh Corbanin You raise me up!! Tai ei sittenkään. Voi ei. Se oli Westlife-versio. Hyi. Oksettaa. Jatkoin vauvojen itkun kuuntelua.

Poliisiasemalta jatkoin Stockan kosmetiikkaosastolle ja siellähän oli vaikka mitä. Uutuus-tuotteita alkaa aina sadella näin kesäkauden alussa ja silloin täytyy aina napata kesätuotteet, sillä niiden valmistus loppuu, kun kesäkin loppuu. No minähän en ole kosmetiikkaosastolta poistunut ilman tuotteen tuotetta sitten viime vuosisadan, joten päätin sitten ehkä ostaa jotain tänäänkin. En kuitenkaan sellaisella summalla, että olisin päässyt näyttämään uusia henkkareitani!

Mutta tottahan on, että jokainen meistä on jonkin asteen holisti. Oli riippuvuus sitten alkoholi, suklaa, urheilu tai meikit. Joten, jos ajattelit jo mielessäsi aijai Laura, niin laskeppa sormesi alas ja mieti, mikä on sinun riippuvuutesi. Hihih.

Lueskelin tossa edellistä päiväkirjamerkintääni. Totesinpa vain, että toivottavasti kukaan ei ihan aina mua tosissaan ota, niinku elämässä muutenkaan kaikkea ei tarvitse ottaa. Mutta jos harkitsit kommenttejani edes sekunninkin verran totisella mielellä, niin olen hyvin otettu..punastumisen merkit näkyvät kasvoillani :)

No nyt taas tätä totista totta. Lueskelin tässä eilen juuri rakastamaani ruotsalaista naistenlehteä Ameliaa, jossa yhdessä palstassa kirjoitettiin otsikolla "Låt vovven fixa dejten". (Ruotsia osaamattomille suora käännös: Anna hauvan järjestää deittisi) Mä kiinnostuin heti, että oi ihanaa. Taas koirista on hyötyä. Perus ideana on siis, että voi ostaa hauvalle kaulapannan, johon tulee sellainen hopeinen sinkkulaatta. No siis idea jäi mulle kyllä hieman avoimeksi, että millä lailla sitten joku kiva ja komee mies esim. näkee sen mun koiran pannasta. Mutta idea oli kuitenkin niiin mahtava. Miksi en itse keksinyt tuota ja vaikka myynyt jokaiselle kiinalaiselle sellaisen eurolla. Vitsi siinä sais rahaa.. No siis ASIAAN. Hintaa tällä kaulapanta + sinkkulaatalla oli noin. 25 euroa. Ja voi käydä varmaankin tilaamassa sivulta www.singelringen.com ..et jos tää yhtään nappas

Ja siis edelleen sanon miehille, että koira on hirveen hyvä naisten kaatoväline! Koska useimmat naiset on hulluna hauvoihin..eli eikun hankkimaan tollanen singelring ja mars koirapuistoon. P.S Jos jäit kaipaamaan lisävinkkejä, niin jaan niitä enemmän kuin mielelläni juuri Sinulle <3

Siis apua. Meinaan tukehtua näihin kriiseihin. Iik. No hengitän eka syvään ja kerron sitten... No ensinnäkin Brooke ei kai meekään naimisiin Ridgen kaa, vaan ehkä ottaakin Rickin. Siis voi ei. Tosin Rickin kaa Brookella ei oo tietääkseni vielä lasta, et ehkä Brookelle ihan hyvä juttu, varsinkin kun se Rick on kuitenkin Brooke sun tyttös mies. Voi on siinä kriisiä kerrakseen. Mä en kestä tätä painetta!

No nää paineethan ei jää tähän. Siis viimeinen Gray's Anatomyn jakson oli niiiin jännittävä ja surullinen, että tein Niagrat, kahdesti, sillä olihan se pakko kattoo viel uudestaan nauhalta. R.I.P Kenny <3 Ihana mies!

No onneks O.C:n Marissa kuoli jo viime tuotantokaudessa, niin ne on päässy siitä jo yli, eikä tarvi murehtii sitä. Tosin sen ohjelman taso loppu jo ehkä ekan kauden jälkeen. No EniVei. Onneks en kato kuitenkaan Salkkareita. En kestäis sitä, et se Ismokin myi kaikki ne huonekalut.. tai siis satuin vaan kerran niinku vilkasee mainoskatkolla. Siis mitä.. kuka Ismo??!
Aivan olinkin kertomassa mun feivoritti sarjasta Veronica Marsista. IIIhk. Jos et oo viel löytäny tätä sarjaa subilta, niin... VOIVOI, koska nyt on menos tyyli jo vaikka kuinka mones kausi :P lällälää. Mutta sarjatietoisille. Tääkin sarja on niin jännä, et pidätän aina hengitystäni sinisenä olohuoneen sohvalla. Onneks se tulee vaan kerran viikossa, sillä muuten vois vaikka happi
loppuu!

No joo. Mun elämä ei oo näin jänskää, mutta tiiättekö mikä taas on? No hissit. Aina kun lähden töistä kuudennesta kerroksesta, niin joudun miettii, et vitsi painaako nappia ylös vai alas. Mites tää menikään? Siis kutsunko hissin ylös vai painanko, et meen alas? Mut uskokaa tai älkää, niin joku kerran väitti, et se Hissi muka tietää minne se on menossa..Älkää nyt viittikö. Ehkä mä kuitenkin kerron sille hissille, et minne päin sen kannattaa lähtee. Dorkat, kuka tonkin kommentin sano. Hisseilläki joo omat aivot!!

Pahoitteluni lukijakunnalleni, ettei viime päivinä ajatukseni kulku ole ehtinyt päiväkirjaani saakka. Mutta ymmärrätte varmasti sen, että euroviisuviikolla kaikki pysähtyvät näihin karnevaalin omaisiin ja turistitäyteisiin juhlatunnelmiin. Tietenkään moni ei myönnä uteliaisuuttaan näitä europopin kisoja kohtaan (varsinkaan monet miehet) , joten silloin käytetään usein verukkeena," no oli pakko kattoo kun vaimo ei antanu kääntää kanavaa!" No onneksi lauantain finaaliin itse Lordikin on lupautunut esiintymään, joten miehetkin saavat pitää miehisyytensä ja katsoa näitä "homo"kisoja, kuten tämän päivän metrolehdessä toimittaja Jukka Relander kolumnissaan totesi. Euroviisut ovat homoille ja lätkä heteroille.

No mutta mulla on nyt niin tyhjä pää ja univelka painaa päälle eikä asiaa tietenkään auttanut viime öinen valvominen euroviisutunnelmissa. Joten jätän tämän kertaisen tähän ja käsken kaikkia katsomaan finaalit lauantaina! Koska varmaa on, että minä niistä vielä puhun, niin ethän halua olla juntti ja tietämätön näistä asioista silloin. Muista, että voit keksiä valmiiksi jonkun hyvän tekosyyn euroviisujen katsomiselle, esim. kun se Hanna Pakarinen on niin hot tai Mikko Leppilampi on niin ihana solariumrusketuksessaan :) Joten jäämme kaikki innolla odottamaan lauantai-iltaa!

p.s Kerro ketä veikkaat voittajaks! Mun mielestä Ruotsi on aika vahvoilla.

Koirien maailma on sitten ihmeellinen ja jokseenkin myös helppo. Olen pohdiskellut tätä asiaa katsoessani veljeni Jack Russel pennun kasvamista ja luonnollisesti nämä pohdinnat ovat kukoistaneet silloin,kun olen käyttänyt hauvaa ulkona.

Se on nyt vasta 8 kuukauden ikäinen, mutta sitäkin enemmän elämän intoa täynnä. Sille kaikki tuntuu olevan niin uutta ja jännittävää. Mietinkin, että miksei me ihmisetkin voitais innostuu yhtä paljon vaikka parittomista sukista, jotka löytyvät sohvan alta tai haisevista asioista kuten kuolleet rotan raadot. Hauva olikin kerran löytänyt metsästä kuolleen hiiren ja piehtaroinut sen päällä. Oi miksen itse keksinytkään tuota huvia?! Tämä hauva rakastaa myös nuolla suuni purukaluston ja sisäposket, jos satun haukottelemaan sen läsnäollessa. Tosin huuto on mitä kovin, sillä mielessäni pyörii vain ajatus, kuinka se juuri 3 minuuttia sitten nuoli omat "paikkansa". Seuraavaksi en pyydä teitä ajattelemaan, kuinka säästäisimme luontoa hoitamalla hygieniamme, kuten nämä ihmisen parhaat ystävät. Kiitos kuitenkin, että väistämättä ajattelit niin :) Kiittäkäämme kuitenkin vielä suihkua!

No joka tapauksessa olen myös törmännyt aivan uuteen, minulle vieraaseen ilmiöön ja sen nimi on koiranomistajat. Heidän maailma on aivan omansa ja pelisäännötkin on hyvä tuntea. Ällistyttävin juttu on se, että täysin vieraidenkin ihmisten kanssa saa puhua, kun on koira toisessa kädessä. Silloin, et ole friikki, jos puhut toiselle tuntemattomalle koiranomistalle. Mutta auta armias, jos lenkkeillessäni rantatiellämme ilman koiraa alkaisin puhua toiselle kadun tallustajalle, niin kyllä siinä ehdoteltaisiin jo monen moista diagnoosia.

Siis, jos kaipaat juttuseuraa, niin käy lainaamassa vaikka naapurin turre ja lähde sen kanssa koirapuistoon. Ja pahoitteluni jo oleville koiranomistajille, ettei ehkä aiheeni tänään tuonut teille mitään uutta kuin sen, että raatojen päällä piehtarointi saattaa auttaa sinua ja koiraasi löytämään uuden yhteyden. Kuinka ihanaa <3

Tiesitkö sinä, että nainen on jättänyt jo esiliinansa naulakkoon ja heittänyt tiskirätin olan yli?!
Jos et, niin tervetuloa 2000-luvulle. Niin minäkin tokaisin naapuritalon sedälle, kun hän pyöritteli päätään minun vaihtaessa autoon renkaita. "Antavatko ne naisten tehdä nämäkin hommat?" Oli miehen lausahdus suu ammollaan.

Okei. Kaksi vaihtoehtoa. Joko oli kyse siitä, että hänen mielestään naisen tosiaan kuuluisi askarrella siellä hellän ääressä tai sitten minä olin hänen mielestään vain liian blondi renkaita vaihtamaan. No oli miten oli. Minua tilanne enemmänkin huvitti, sillä oli selvää, että kyseinen setä todellakin eli vielä kultaista 80-lukua. Hän kehui hienoa matzdaansa vuodelta 84 ja haukkui uusien autojen olevan vain pyöreitä saippuan muotoisia. No autojen muodoista minä en tiedä, mutta hei setä. Armeija kuviot on niiiiiin OUT!

Monet naiset pitävät kauniista, mutta epämukavista kengistä. Mitä kauheammat kävellä, sitä kauniimmat jalassa. No onneksi nämä kaksi eivät aina näin yksiselitteisesti kulje käsikädessä! Itse kuitenkin kuulun niihin naisiin, jotka "rakastavat" kauniita kenkiä. Kirosinkin kerran ystävieni seurassa uusia kenkiäni, sillä ne hankasivat älyttömästi kantapäästä. Siihen vain olkaa notkauttaen kaverini totesivat, että minun tulisi laittaa niihin laastarit, niin kuin kaikki muutkin tekevät! Minun korvaani kommentti kuitenkin särähti. Pieni hulluus naisessa täytyy olla, että hän kerta toisensa jälkeen ostaa kenkiä, jotka eivät millään tunnu hyvältä jalassa, sillä tottahan on, että saa niitä mukaviakin kenkiä..tosin tyylistä täytyy usein silloin tinkiä.

Kengät kuitenkin ovat mielestäni tärkeä osa kokonaisuutta ja miehet, jos ette vielä tienneet, niin monet naiset ovat juuri kengistä HYVIN tarkkoja. Voi olla, että olet jo ehkä saanut pakit jos toisetkin juuri huonojen kenkiesi takia. Tiedän. Joskus naiset osaavat olla julmia tapauksia. Mutta mielestäni ei naista saa moittia kovasti tästäkään, sillä tässäkin asiassa kerta toisensa jälkeen selvästi piilee hyvä pointti. Ajatteleppa, jos komea herrasmies tulee hienossa kalliissa puvussaan esittäytymään, jalassaan nauhalliset kuluneet Reebokit, niin kyllä se saattaa pistää miettimään miehen aitoutta! Siispä sinä mies, mietippä seuraavan kerran, mitä laitat jalkaasi. Jos lähdet ulos hyvissä mielin reebokeissasi, niin anna palaa, mutta älä valita saatuja pakkeja! Ja taas sinä nainen. Älä pilaa jalkojasi nuorena, sillä tarvitset korkokenkiä kaunistamaan sääriäsi vielä enemmän , kun olet vanha.