IRC-Galleria

Varo oli viimeinen sana minkä kuulin,
se kiiri ylitse taivaan muurin
Valo halkoi tienpintaa ja kipu vihlaisi rintaa..
Pimeää..

Heräsin sairaalasta, ne sanoi etten voisi enää liikkua
Itkin ja mietin ettei tämä ole reilua.
Se auto tuli liian kovalla voimalla,
aivan liian kovaa siitä mutkasta.
Jos voisin niin huutaisin pois kivun...

Kipuun tottuu jos liikaa sattuu,
mutta liian kauan raastaa hermoja.
Kauan odotin, sitten katosin
ja nyt odotan tulevaa

Vauhti hiljeni hiukan, kuski kai huomasi
mutta välittää ei jaksanut ja jatkoi matkaansa.
Kuulin sireenin soivan ja silmäni painuivat
sitten kaikki pimeni


<Elina>

Laita käsi käteen uupuneen, särkyneen enkelin,
katso kauan ja mieti missä oot.
Astu askel ja saavut luo pienen penkereen,
jonka kivi kertoo koko tarinan...

Laske seppeleesi pikkuinen luo taivaan porttien,
ajattele kaikki hyvin on
Sä mieti missä elämäsi harhaan vei sut pois
ja se paremminkin varmaan olla vois.. älä mee pois

Jos ajatuksen voimalla vois lentää taivaisiin,
niin olisin jo luonasi mä siellä.
Katseltaisiin me yhdessä tähtiä
ja voisin kertoa mä rakastan sua vielä

Laske seppeleesi pikkuinen luo taivaan porttien,
ajattele kaikki hyvin on
Sä mieti missä elämäsi harhaan vei sut pois
ja se paremminkin varmaan olla vois.. älä mee pois

Taivaalla nään kaksi pientä tähteä,
ne muistuttaa ystävyydestä
Katson kuvaas ja mietin hiljaa mielessäin
ei aikasi ollut lähteä

<Elina>

Elefantti-Antti oli norsu Afrikasta
ja siili Suhonen oli Suomesta.
Elefantti-Antti oli norsu sirkuksen
ja hyvin hän tunsi siili Suhosen.

Siili Suhonen asui ennen tunkiolla,
mut kivitalo siihen sitten rakennettiin.
Nyt siili Suhonen asuu talon ullakolla,
mut ei se ole oikein onnellinen.

Jälleen oli ollut sirkuksessa näytös
ja elefantti-Antti oli väsynyt niin.
Ihmisiä kummastutti elefantin käytös,
kun elefantti-Antti oli väsynyt niin.

Elefantti-Antti maahan painautui
ja silloin hyvän haltijan näki hän.
Elefantti-Antti siivet selkään sai
ja korkealla Antin nähtiin lentävän.

Siili Suhonen katsoi halkopinon alta
ja ajatteli: "aika minun lähteä on."
Myös siili Suhonen sai siivet haltijalta
ja nyt on olo Suhosella huoleton.

Elefantti-Antti ja siili Suhonen
nyt on heillä koti yhteinen.
On siili Suhosella oma komposti
ja elefantti-Antilla on savanni.

Yleisestä uskomuksesta huolimatta Rölli ei ole oikeasti peikko. Allu Tuppurainen on itse sanonut että Rölli on osa outoa lajia jotka eivät ole ihmisiä eikä eläimiä ja tämän lajin edustajia kutsutaan rölleiksi.

<Wikipedia>

Kun kerran metsässä kuljeksin, hämärän tulleen huomasin
ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui ja ympärilleni kietoutui
ja taivaan linnut olivat vaienneet

Mikäs paikka tämä oikein on, näin Usvametsän aution
ja silloin kuulin laulun ihmeellisen (laalalalalaa)
Ja huomasin metsässä neitosen ja se neitonen oli surullinen
Ja poskellaan mä näin kyyneleen

Usvametsän neitonen, hän kertoi läpi kyynelten
tarinansa surullisen ja se oli niin ihmeellinen
että minä ymmärtänyt oikein en

Oon Usvametsän vanki tään ja ainiaaksi tänne jään
vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois, kauniit nää varmaan muualla ois
mutta löydä en kai tietä milloinkaan

Lähdeppä sitten matkaani mun, Röllimetsään opastan sun
Siellä kukkii metsä ja puut
ja laulaa lintujen suut, niin laulaa lintujen suut

En poistua täältä saa, tää on minun kotimaa
Vaikkei ruoho täällä enää kasvakaan
Jos ajatella kauniisti sä osaisit
niin varmasti saisit kaikki kukat kukkimaan

Mutta enhän minä kauniita osaa paljon ajatella
kun tuhma täytyy olla mun. Minä muuten auttaisin sun
muuten mä kyllä auttaisin sun

Voi, eikö kukaan kaunista osaa enää ajatella
Vain niin voi tämän metsän pelastaa
Jos yrittäisit kuitenkin, mä iloiseksi tulisin
ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa

No minäpäs koetan ajatella jotain hyvin kaunista
rakkaus (yääh) ja ystävyys, ne ovat kauniita
nehän ne ovat kauniita

Nyt linnut tulevat takaisin, kai huomaat sen jo sinäkin
ja puiden lehdet ovat kasvaneet. Metsä jälleen kaunis on
ei kukaan ole onneton

Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet (3x)

mun huomiot ei toimi >.< pänniikö ees

Vaikka ajattelisin,
en voi ymmärtää
Miksi elämää ei voi käsittää
Vaikka kauan olisin hiljaa, yksin istuisin
en voisi ymmärtää

Miksi niin paljon pahaa
niin paljon tuhoa,
miksi niin paljon murhetta..

Kauan sitten olin vasta pieni lapsonen
mietin kaikki on hyvin näin
Nyt mietin miksi iso, paha ihminen
vei elämänhalunsa pois.

Miksi niin paljon pahaa
niin paljon tuhoa
miksi niin paljon murhetta...

Yksin istuu pieni ihminen,
ajatustensa portailla
kysyy: "miksi oi rakas Isä Jumala, en enää osaa iloita"

<Elina>

Sytytetään kaikki kello 19 tänä iltana kynttilä Kauhajoella tapahtuneen kouluammuskelun uhrien muistoksi ja vietetään hiljainen hetki, ajatellen kuinka maailma onkaan julma..

Näen sut kadulla, silmät suuret tuijottaa
vastaantulijoita, ne kääntyy pois, ei ne huomaa
Ei hymyä kasvoilla, peitettyä kipua
Illan tullen taas, saat kyynel silmässä nukahtaa

kertosäe:
Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
Vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan

Silmät suuret vaan, tyhjyyteen tuijottaa
Et tiedä mitä sä teet, etkä näin saa selville
Kun mietit sisällä pään, on joku nähnyt sisään
Vasta nyt sen huomaat, sä mitä maksaa siitä saat

kertosäe (2x)

Vuodet vierivät vaan, ei edes kauneudella
Onnea voi löytää, se täytyy itse ymmärtää
Mut kaiken voi selvittää, ongelmatkin kierrättää
Onnellisten tähtien alla ei voi hävitä

kertosäe (6x)

on aamu
mua sattuu silmiin niin
et tuntuu et painajaiset jääny silmiini kii
mut mä nousen
etsin ensin housut ja paidan
housut on OK mut paidan mä vaihdan

hoipertelen keittää kahvii
sit täytyy istua
kuus tuolii silti yksin täytyy istuu ja
ja oottaa sitä iskuu joka oottaa mua
mä oon niin väsyny aina kun mul ei oo sua

mä join sit kahvii se maistu aamuiselle
nousen ylös kävelen peilin ohi
näytän haamuiselle
makuhuoneest etsin sukkaa seast muistojen
se on ku etsis neulaa keskelt muistojen
annan olla, jatkan matkaani röökille
aamurööki maistu eilisille kyynelille
sisäl pään enää palanen mua
mä oon niin typerä kun mul ei oo sua

sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa

pistän kengät jalkaan
sidon nauhat kiinni
takkii en tarvii, ulkon paistaaki niin
et on lämmin, kaikki on kaunist ku sä
jos voisin tuntee olis ihan hyvä olla tässä
lähden kävelee ilman päämäärää
menen minne vaan ikinä mun pää määrää
ilma saa fiiliksen et voisin onnistua
mut mä en siihen pysty kun mul ei oo sua

vastaan tulee dalmatialainen ja nainen
koira vanha, tukeva
nainen samanlainen
nainen käskee koiraa seuraamaan ja noutamaan
viimeset pätemiset ennen omaa noutajaa
kotiin palattuani kuulen äänet tyhjyyden
hiljaisuuden, kaipuun, sen kylmyyden
jos mä nyt kuolisin ei kukaan kaipais mua
mä en kato välitä kun mul ei oo sua

sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa