Oon luullu et oon tietäny milt tuntuu kun mua sattuu.
Luullu et mun sydän voi suruun pakahtuu.
Oon luullu tietäväni miltä tuntuu suru.
Nyt tajuun etten ole tienny mistä puhun.
Kun suruu ei tuu näyttään sanat, ei eleet.
Oikeen surun näyttää vasta silmäkulmas kyyneleet.
Mursi mut täysin, vajosin mä maahan polvilleni.
Ei hyvii ajatuksii jotka päähän huolisin.
Mä luulin ettet välitä ja jos et välitä.
Niin kaikki meidän välilt tulee vähitellen häviään.
Ne tunteet on aitoja joten tiedän mistä puhun.
Et voi koskaan ymmärtää miten ne vaikuttivat muhun.
Niit ei voi ees ilmaista, ei sanoin kertoa.
Ei oo vertauskuvii kun ei mikään vedä vertoa.
En oo ees ihminen sielt heikoimmasta päästä.
Mut oon kohdannu voittajani, toivon että sen näät sä.
Sä oot mulle tärkee, sä tuot sisällön mun elämään.
Ja sitä kautta sä oot ainoo joka pystyy mut selättään.
Vaan ei oo pelkii huonoi tunteit tullen ja mennen.
Mä myös rakastan nyt vahvemmin kun ikinä ennen.
Tämä on yksi niistä lyhyistä rakkaus tarinoista,
jotka loppuu lyhyeen.Yksi niistä jotka loppuu
siihen kun jompi kumpi jättää.En olisi uskonut,
että meistä tulisi yksi niistä.