Hei, ei, ei, en sitä salaa
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?
Hän on piirtänyt viestin karttaan, siellä lukee
"vie minut turvaan".
Ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään.
kertosäe:
Hei, ei, ei, en sitä salaa
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua
ethän muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua.
Hän muistaa, kuinka koulussa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen, kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän palaa pulpettiin,
ja tinasotilasarmeija tukkii toisten suut.
Ei täällä voi olla se paikoillaan,
muuten tinakenkäsi sulaa
Juokse sinne, missä on viileää
siellä amor nuolella tähtää.
kertosäe:
Hei, ei, ei, en sitä salaa
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua
ethän muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua.
Tämä tie sut loppuun käyttää
sen pinta väreilee
kaikki kangastuksilta näyttää
ja ilma syttyy tuleen
pojan tinakenkäisen
mistä löytäisit sä sen, tyttö tinakenkäinen.
kertosäe:
Hei, ei, ei, en sitä salaa
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.
Tule, tule siis ennen aamua
ethän muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua.