pidin kädestäsi kiinni mut sä päästit sen menemää,
nyt seurustelukammo, mutta se on ohi menevää.
ku ei enää siivet kantanutkaan kotiin,
se oli iso juttu, mä en rakastu moniin.
nyt oon etäinen ja siks kai arastan,
ehkä pelkään pahinta tai mä vaadin parasta.
mut siin samassa tullu vastaan rajani oon,
sanonu pahasti niin monta kertaa.
tää on nii vaikeet ku ei mikää tunnu miltää,
en haluu olla tiellä enkä viedä mitää keltää.
mä oon pahoillani et tää meni täl tavoin,
vaikkei siit tullu mitää vaik sä tahdoit.
mä kelasin et oisin saanu otteen meistä kahesta,
tiedän tää on perseestä, mutten jaksa valehdella.
siks puhun suoraa, mut en mä haluu satuttaa,
sä oot kaunis tyttö, ja tuut löytää jotain parempaa.
sun pitää jatkaa sun elämääs muualla,
mä en kuulu siihen, mä toivon et oot kunnossa.
en haluu satuttaa tai särkeä sydäntäs,
mä toivon et oot kunnos, oot kuitenki mun ystävä !
mä herään aamulla jälleen yöstä unettomast,
liian perustyttö, mitä mä teen numerollas ?
jos ei ois toivoa, miks koittaisin enää?
jos et tee vaikutusta, nii miks soittaisin perääs ?
ja frendin nurkas ollaan kaikki tytöt luokiteltu,
en oo tehny aina niinku dr.phil on suositellu.
aina välil luulee löytävänsä hienompaa,
miks totuuden vast ain jälkikätee tiedostaa ?