IRC-Galleria

>>

> Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut
> kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukamas oli,
> kun he
> olivat nuoria. Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30 km ylämäkeen
> molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä
> lumimyrskyissä
> kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi
> luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös
> töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut
> nähdä nälkää.

>>

> Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi
> nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.

>>

> Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten
> helppoa
> nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin vitun hyvin!
> Minun nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka
> vannoinkin, niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin
> asiat ovat teillä!

>>

> Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään
> internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja
> haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti
> kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos,
> joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua
> postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

>>

> Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa
> musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa
> koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta
> ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja
> pilasi koko kappaleen.

>>

> Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei,
> vaan piti lahjoa joku pultsari ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin,
> tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut
> muita
> vaihtoehtoja.

>>

> Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit
> puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua.

>>

> Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron näyttöjäkään. Kun
> puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla pomo,
> äiti, huumekauppias...sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja
> vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi.
> Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja
> johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se
> irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

>>

> Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-
> grafiikoita.
> Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä
> pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät lähinnä
> legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
> Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit
> olivat
> neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä
> silloin ollut
> mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
> ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi,pelivain jatkui
> aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

>>

> Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
> olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se
> siitä,
> eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta
> silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia
> nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä
> silloin
> ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
> lauantaiaamuna.
> Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen
> piirrettyjä,
> senkin pilalle hemmotellut kakarat!

>>

> Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on asiat niin
> vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoiteltuja, että ette
> varmasti
> kestäisi elämää 80-luvulla!

>>

> Prkle.