Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös,
pyyhimme kätemme housuihin, emme pelänneet likaa vaan poika - ja tyttöbakteereita.
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä. Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan.
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään, mutta eivät koskeneet toisiaan. Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä.
Mutta totuus on että kun sanomme tämä kestää, sen voi korvata lauseella mikään ei ole ikuista.
Uusimmat blogimerkinnät
- mun pää on kipeee 20.05.
- now you are just somebody that I used t... 28.03.
- so sick of love songs 28.03.
- sirilimpsis 28.02.
- 34. päivä - kappale, jota joku perheestä... 23.02.
- piipaa 08.02.
- oh darling if you only knew 01.02.
- 33. päivä - kappale, jota lauloin viimeksi 28.01.
- pyly 25.01.
- 32. päivä - kappale, josta kaverini pitäv... 25.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (21)
- ▶ 2013 (44)
- ▶ 2012 (4)
- ▶ 2011 (13)
-
▼
2010 (157)
- ▶ joulukuu 2010 (16)
- ▶ lokakuu 2010 (7)
- ▶ syyskuu 2010 (8)
- ▶ elokuu 2010 (8)
- ▶ heinäkuu 2010 (2)
- ▶ kesäkuu 2010 (10)
- ▶ toukokuu 2010 (18)
- ▶ huhtikuu 2010 (19)
- ▶ maaliskuu 2010 (23)
- ▶ helmikuu 2010 (34)
- ▶ tammikuu 2010 (12)
- ▶ 2009 (298)
- ▶ 2008 (155)