Oon luullu et oon tietäny milt tuntuu kun mua sattuu
luullu et mun sydän voi suruun pakahtuu
oon luullu tietäväni miltä tuntuu viha
kun se valtaa mun sielun ja mun veren ja mun lihan
oon luullu tietäväni miltä tuntuu suru
nyt tajuun etten ole tienny mistä puhun
kun suruu ei tuu näyttään sanat, ei eleet
oikeen surun näyttää vasta silmäkulmas kyyneleet
nyt oon kokenut sen surun ja se otti koville niin
mursi mut täysin, vajosin mä maahan polvilleni
ei hyvii ajatuksii jotka päähän huolisin
ekaa kertaa elämäs yks hailee vaikka kuolisin
nyt oon kokenut sen ärtymyksen ja sen vihan
tuntu silt kun koko vitun maailma ois mun takapiha
jossa kaikki vaan kulkee ilman lupii ilman mitään
tiiä halusinko itkee verta vai vuodattaa sitä.