Voi vittu kun joskus se rasittaa,
en maata kestä, en maailmaa.
Niin kasvot peilistä pakenee,
tyhjät silmät peilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ?
Tän risaisen elämän
Viini tahmea tarttuu kieleen,
sen nielen kuitenkin,
vielä toivoen sentään, aamun katselen.
Haavat sormeen ja arvet mieleen sain.