Emme me peräänny, me etenemme, mutta vain toiseen suuntaan.
Herra Hakkarainen pyys mut tänään tyttöjen treenejä kattomaan. Haha. Oli kyllä hauskaa. Hullua räkätystä katsomossa. Ja matkallaki nauroin niin vitusti että ojan puolellaki piti pyörähtää. Ja sitten hakkasin sen siinä risteyksessä. Äijä rupes antamaan mulle parisuhde neuvoja. Paraskin puhuja, pyh.
"Eihän pituudella oo väliä vaan SEN pituudella" Juza ownas.
PENTU.
Bussisetä soittelee huomenna. Sitten vaan varaus pystyyn ja toivotaan että kaikki tajuaa maksaa mulle reissun. Muuten ollaan kaikki polvia myöten kusessa.
Angst loppu nyt. Oon hymyilevä, aina pirteä ja mistään kiivastumaton. Jep.