Ette tiedäkään mitä kauhun hetkiä on tänään koettu. Tanssi meni miten meni, aika huonosti. Oman soolon unohin täysin ja vedin improna puolet esityksestä. Että näin. Ja sitten sain viestin mikä sai sydämen hakkaamaan ja kurkun kuivamaan. Soitin tarkistuspuhelun ja olin huolesta jäykkänä. Nyt pitää mennä hoivaamaan kultaa, en pysty käsittämään että näin hyvä tuuri kävi että se on ees hengissä..
Toivottavasti en aja ojaan. En halua lopettaa tätä elämää vielä. Vaikka tää aika kalliiks käykin.
Shoppasin abiristeilyrahoilla. Mutta ei hätää, maksan ne kassaan takasin. Tai ku siirrän ne tililleni ni ne on automaattisesti sekasin mun omien rahojen kanssa. Sitten vaan maksan koko laskun, osan omistani, osan niistä mitä muilta oon keränny.
Jotka btw on kohta myöhässä.