IRC-Galleria

30.12.2007

Yhen aikaan autoon ja Helsinkiin. Prum prum. Siellä sitte vähän aikaa ooteltiin, Marsu kiusas kamerallaan ja sitä rataa, iskän piti saada lomaolut. Ja kenttä oli täynnä homoja ja venäläisiä. Karmivaa. Yhentoista aikaan illalla oltiin sitten paikallista aikaa Milanossa. Hotellilla siis. Jolly Hotel President. Ja nukkumaan.

31.12.2007

Huomattiin ettei ykskään ravintola oo auki uutena vuotena, joten varattiin hotellin ravintolasta pöytä. Ja uutena vuotena ei siis oo kaupatkaan auki. Damn. No oli siellä jotain, ostin Dieselin hopeen kirjekuorilaukun. Tai siis isi osti. Muuta se ei mulle sitte ostanukaan, johtu kait hinnasta..
Illalla syötiin, pistettiin parhaat päälle ja juotiin liian kallista viiniä. Shampanja oli sentään ilmasta. Maha täynnä, yksi pikku puhelu (vaan puol tuntia ku akku loppu toisesta päästä) ja vaatteitten vaihto. Sitten keskustaan Duomon aukiolle. Varotan, ei kannata mennä käytävillä uutena vuotena siellä. Suomessa lähinnä pikkupojat ampuu miniraketteja. No siellä ne oli kaiken ikäsiä, jopa papat ihan onnessaan visko raketteja roskiksiin sisällä. Vitun homot. Sain ostoskäytävällä pohkeeseeni raketin hylsyn. Kirpas kivasti. Mutta se ääni oli hirveä. Kaiku jokanen askelkin niin miettikää kun pari tuhatta ihmistä ampuu raketteja siellä. Hirveetä. Pelkäsin ihan kokoajan. Siks sitten mentiinkin poliisipartion viereen kattomaan miten ilta etenee. Minä, Marsu ja äiti ihan paniikissa, iskä vaan nauraa ku toisten nilkoille ammutaan raketteja. Murr.
Toisaalta se oli ihan hyvä paikka, siinä näki ku 8 ambulanssia haki loukkaantuneita paikalta, miten poliisi esti yhen miehen hakkaamasta toisen, miten puli leikki Sparrowta ja juoksenteli pitkin aukiota (huonolla tuloksella, kymmenen poliisia piirritti sen) ja miten humalaiset italialaismiehet laulo ja yritti avata shampanjaa. Erilainen uus vuos, ihan siisti.

1.1.2008

Kaupat ei oo auki. Eikä ravintolat. Ruokana Burger Kingin hampurilainen. Wihii.

2.1.2008

Kaupat auki. JES. Tai no. Prada, Dior, Versace, Dolce & Gabbana, Diesel, Trusardi.. Mutta oli siellä pari H&M liikettä ja Zara. Zarasta sitten vaatteet ostinkin. Ainoo vaan, ettei yhestäkään liikkeestä voinu ostaa tuliaisia. Ei yhestäkään. No suunnitelmana että lentokentältä sitten. Siellä sentään on jotain mitä tuoda tänne.

3.1.2008

Herätys ihan liian aikasin, niin kun joka aamu. Potkin Marsua hereille, ei heränny, joten vessaan ja sitten uus yritys. Tsippailin vessassa musiikkia kuunnellen (siis kun me saatiin parin hassun sattumuksen ansiosta Marsun kanssa suite käyttöön :DD) ja sitte maski naamaan, vaattet päälle ja aamupalalle. Buon giorno a tutti. Takas kämpille, pientä pakkausta ja paljon haukotuksia. Uudestaan ja uudestaan halusin kuunnella Bugiardon mutta eihän se tullu ku ehkä kerran, korkeintaan kahesti. Kahentoista aikaan porukat raahas omat kamansa viereisestä huoneesta (haha, ne saiki "vaan" superior huoneen, ne paskat) ja sitte mentiinki ostoksille. Tai no ei me mitään ostettu, paikat oli joko kiinni tai tavarat liian kalliita. Ruokaa ei muuten Italiasta sitten saa, ihan näin tiedoks. Tai saa jos tietää mistä ettii mutta hemmetti ku kaikki paikat aina kiinni ku oltiin menossa.
Kuuden aikaan siivoojatäti kävi kysyyn että ollaanko ready, ja oltiinhan me, joten aulan baariin kahville ja sitten hitaalla italialla hommattiin taxi kentälle. Paikalla siellä oltiin puol kaheksan. No tuota. Lennon piti lähteä yheltätoista. Katotaan check-innistä niin kone on myöhässä, lähtee vasta yheltä. Damn. Oltiin sitten melkeen kuus tuntia lentokentällä ilman mitään tekemistä. Siis kun nää fiksut italianot oli pistäny jokasen putiikin kiinni jo seittemältä. Tai no kahvilat meni kiinni vasta kymmeneltä. Mutta sehän ei mitään hyödyttäny ku hengailtiin siellä vielä kymmenen jälkeenki.
Ne tuliaiset? Niin no ne kaupat ei siis ollu auki. Hienoa.

4.1.2008

Nyt kotona. Matkustettu semmonen 13h ja hereillä ollu 26h, vois mennä ottaa lepoa.

Erilainen uus vuos.

Luciano, Giorgio ja Alberto mukana eikä ne siltikään korvaa nallea. Pöh. Nalleparka ei mahdu laukkuun. Palasina ehkä, mutta mitäs iloa siitä enää sitten on.

Meen purkamaan nyt kamalat aggressioni tekkeniin. Tapan kaikki. Hahah.

Kaks yötä ja sitten viuuuf. Sitten neljä yötä ja viuuuf. Pelkään nousuja. Ja laskuja. Ja kauhuleffoja. Ja sitä pikkutyttöä joka pelotteli mua yölläki. Ja niskalihasmiestä, sitä suklaapojua. Ja hämähäkkejä. Ja kaikkea muutakin.

Tyhmä nalle ku ei oo mukana.

Ja Arielit siis lentävät.

Paketointi on hemmetin vaarallista. Lähti nahat sormesta ku otin teippiä semmosesta vekottimesta missä teippirulla pyörii. Vaarallisia kapistuksia. Ja yläkertaan en tiiä uskaltaako mennä, pappa istuu keittiön pöydässä ja taklaa kepeillään kaikki ketkä menee ohi. Spooky.

Ideapark eilen. Tavarasäilöstä löysin kaks euroa. Vähän tuli hyvä mieli.

Ekaa kertaa elämässäni oon oikeesti kade lapselle. Tässä tapauksessa kahelle. 5 ja 3 vuotiaat Jasmin ja Elias, mun kummien naperot, ne puhuu suomea, venäjää ja englantia. Ei vaan kaikki ei. Hemmetti. Ja ne tanssii. Kumpikin. Kumpikin vaalenapunasia tanssijoita jotka tykkää prinsessoista. Huolestuttavaa pojan osalta, mutta kyllä se siitä. Ehkä joskus se vielä tulee autopojaks ja unohtaa sukkahousut ja prinsessamekot. Mutta pussata se silti osaa. Nami<3

Eleven days ja sitten MILANO. Täytyy ottaa tyhjä laukku mukaan niin saa kaiken tarvittavan sieltä tuotua. Esim AINAKIN yhet kengät (wanhoja varten), laukun (wanhoihin sekin) ja muuta krääsää mitä ei satu jouluna saamaan.

That's the way aha aha I like it aha aha I like it aha aha.

Svenskakoe, matikkakoe ja sitten freedom. No ei ihan mutta ei ainakaan tartte ku kipasta lauantaina koululla, sitten Treelle ja sit X-mas jutskuja. Lomalla vois keksiä jotain. No on keksittykin mutta jotain lisää, extraa extraa juu nou.

Ei laisinkaan hullumpi juttu. Se juttu. Tää juttu. Niin.

Koska näin on hyvä.

Yhden toiveen kun saisin toteen, niin monta muuta toivetta voisin jättää käyttämättä. Sitten olis ne kaks muuta toivumuskertajutskua mahollista käyttää johonkin tosi oleelliseen kuten Aston Martiniin (joka btw oli meiän psykan kirjassakin, tosin väärän värisenä) ja omaan kämppään Benaalissa. Be cool ja that's it.

Hissan kokeesta pohjat, 5- ei hyvä ei hyvä. Jotain tapahtu EU:n perustamisen jälkeen. Joo tai sitten vaikka Naton.. Onneks osaan nää jutut.

yksmarsu

Ei kai siinä muuta :D

Oon mä juonu viinii Wienissä / Monta pitkää kylmää Lyypekissä / Niiden juomiseenkin vain on syy Peggyssä

Arvatkaa ketkä tulee tänään meille? SUKULAISET<3 Isin puolelta. Ai ai ai. Tulee.. Mielenkiintosta. Mirkku, Markku ja Jyrki. Karaokea kulutetaan, laseja kilistellään ja ruokaa sotketaan. Se on ihan hauskaa katottavaa, ei siinä. Selittää niille on ihan turha yrittääkään mistään mitään, ne ei kuule tai ei ymmärrä tai ne vaan sekoilee. Mutta Jyrkin kanssa en tanssi. Se ei osaa tanssia. Pyh.

Blues Brothers, isi ja Jyrki. Mirja on taustalaulajana äitin kanssa. Tai jotain sitä rataa. Ja Markku.. Se on.. Baarimikko.

Y'a l'homme que l'on aime /
Et l'autre qui ne s'aime pas /
Qui s'endort sur ses problèmes /
Trop fière ne parle pas /
Je ne sais pas /
Je ne sais plus /
Et deux visages pour deux images /
Oh non /
Je ne sais pas /
Je ne sais plus /
Comment te reconnaitre quand tu reviendras /

Pitkä katse, hymy. Käännän pään pois. Pitkä hymy. Sekunti ja puukko lävistää selkäni. Kylmä aalto leviää. Hymy jähmettyy, silmät laajenevat. Avaan suun kuin sanoakseni jotain, mutta sanojen tilalla suustani valuu lämmintä verta. Se värjää vaatteeni, lattian. Hymy on muuttunut hämmästykseksi, joka näkyy kasvoillani muutenkin kuin silmien laajentumisena. Suu verta valuen auki, yltäpäältä veressä, seison käytävällä ja huomaan katseen, jota olin äsken ihannoinut. Se äsken niin ruusuinen tunne muuttui kovin yllättäen. Ystävälliset kasvot, lempeä ääni, ne ovat muuttuneet kauhistuneeksi epätoivon ja pelon sekaiseksi myrskyksi, joka yrittää etsiä oikeaa olomuotoa hänen kasvoillaan. Samalla kun romahdan lattialle, käännähdän ja näen selkäni takana olevan henkilön. Hetki sitten olisin voinut luottaa elämäni hänen käsiinsä ja nyt, nyt hänen käsissään oli vain puukko minun verelläni värjäytyneenä. Ahdistus, se oli poissa. Tajusin, että olin elänyt valheessa, väärissä luuloissa. Kaikki sanat mitä olin kuullut, olivat vain hiljainen kaiku mielessäni. Juuri ennen kuin suljin silmäni viimeisen kerran, katsahdin kasvoihin, jotka tiesin olevan totta. Ne olivat rehelliset, aidosti peloissaan. Huulilleni nousi hento hymy ja luomeni menivät kiinni samalla, kun tunsin jonkun nostavan minut syliin. Myöhäistä. Pimeys valtasi näkökenttäni, eikä ollut pelkoa vääristä sanoista, sillä kaikki oli vain nyt minun mieleni sisäistä. Nyt. Ja aina.

Pidä kiinni, en jätä sua.

Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin. 1. Moos. 28:15