Olen ovea vasten. Tulet, työnnyt sisääni. Kuulumme yhteen. Käänsit, väänsit. Minä valitin ja narisin.. viimein avauduin ja laukesin... Olenhan ABLOY Sinä pumppasit ja pumppasit, eteen ja taakse, tasaisin vedoin. Se kovettui ja kovettui kunnes se oli kova ja sileä. Vihdoinkin pyöräni renkaassa on ilmaa! Lisää tämä blogiisi, jos et voinut olla ajattelematta kaksimielisesti.