Joskus sitä vaan ei tiedä mitä kuuluis ajatella. Ei tiedä mitä sais ajatella tai mitä kannattaa jättää ajattelematta. Asioita tapahtuu joskus sellaseen tahtiin ettei ite pysy ajatuksineen enää mukana. vaikka asiat ei edes olisi isoja tai kovin ihmeellisiä, kun niitä tarkemmin ajattelee. Silti sillä hetkellä kun tapahtuu se on suurta. Ja kun tapahtuu paljon kerääntyy paljon asioita joita alkaa pohtia sillä kaikki liittyy kaikkeen. yksi asia johtaa toiseen asiaan ja se taas toiseen jne.. Ja lpulta huomaakin että se kaikki on johtanu ajattelemaan jotain mikä ei varsinaisesti edes liity tapahtuneeseen. Mut sit muutaman mutkan kautta liittyy. Et mistä sit tietää koska kannattaa lopettaa ajattelu. Koska kannattaa huuta stop ja elää sen sijaan että vaan miettii.
Ja sit kun on ajatellu tarpeeks ja ajatellu et joo näin, nyt tiedän. niin mistä voi tietää et päätös minkä tekee niin onki se oikea. voiko sen jostain tietää, et mikä on itelle parasta.Mistä tietää ettei kadu jälkeenpäin ite tehtyä päätöstä. mistä voi olla varma, ettei ajatukset johda harhaan ja tosiaan haluu sitä mikä ajatuksissa tuntuu hyvältä. Jos se ei ookkaan käytännössä enää hyvä vaan ajatuksissa. Jos ei tiedäkkään mikä itelle on parasta. Miten sen voi selvittää ilman, että kokeilee ja sillä satuttaa muita.Miksei asioista vois vaan varma, että nyt päätän näin ja se on oikein ja se päätös pitää.