Mä koulun penkillä istuin, ja sinusta unta näin,yksi syy olit miksi, luokalleni jäin.
Ne oli aikoja, niitä unohtaa en voi, hurriganesien roadrunneri vaan päässämme soi.
Mä joskus kaipaan, sun käsiesi kosketusta, vaikka aina minä tiesin ettet huoli tälläistä lurjusta.
Mä muistan sen sormuksen, jonka sulta sain, mut muistatko mopedin, jolla sut kotoo hain, ne oli aikoja, niitä unohtaa en voi, sä olit kaikki mitä meikäläinen toivoi.
Nyt sä makaat jossain, kyläsillan alla, kuka vaan haluu, saa sut halvalla.
Sä et muista noista, päivistä mitään, oi miksi et pystynyt housujasi jaloissasi pitään.