IRC-Galleria

En muista paljoakaan syntymäpaikastani, siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisarusteni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa missä on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääntä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin haluisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme. Joskus ilkeät ihmiset pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaan. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä!" "Minä tahdon tuollaisen!", mutta emme pääse koskaan lähtemään kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka elämä hiljaa lähti hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut että hän oli ollut sairas ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he pääsisivät minusta eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen aamulla ainoa ääni joka suri häntä kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois häkistä ja heitettiin roskiin. Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella halusivat minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti kehuvat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta! He ovat helliä ja rakastavat minua! Hellävaroen he opettavat minut erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan! Tänään minä kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta rentouduin kun paras ystäväni, pikku tyttö sanoi sen olevan ok. Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni koska he näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kavattajajista" ja siitä että vanhempiani ei oltu kuvattu. En ymmärtänyt lääkärin puheita, ainoastaan minua koskee nähdä perheeni niin surullisena! He silti rakastavat minua hyvin paljon ja minä heitä! Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita minuun sattuu pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni vahva pentu, mikä minun kuuluisi olla mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku tytön niin surullisena ja kuulen vanhempien sanovan "Nyt on varmaan aika..." Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärilla eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani. Juominenkin koskee. Yritän nousta mutta voin vain inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kunpa tämä kipu menisi pois! Kunpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta. Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa! Ihmiset halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enää. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla eli pienella hännän heilautuksella ja hellällä kuonon tökkäisyllä. Olin toivonut viettäväni vielä monta ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin ei vaan ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri "Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän että tulee kulumaan monta vuotta kunnes nään rakkaan perheeni uudelleen.

Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen että se pysäyttäisi moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.


Liittykää Pentutehtailua vastaan - yhteisöön!!!

Minä olen miettinyt sinua paljon
paljon enemmän kuin ketään muuta
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin
miettinyt sinua silloin enemmän kuin muita

Minä olen muistanut sinut hyvin
niin paljon paremmin kuin ketään muuta
Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina
vakavina unina muistanut paremmin kuin muita

Minä olen muistanut
sinut kipuna kiivaana suruna sielussain
valona yössä vain

Minä olen valvonut tuhat yötä
tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä
elämäni kintereillä ajanut eteenpäin

Minä olen muistanut
sinut kipuna kiivaana suruna sielussain
valona yössä vain

Haluun pois täältä ja kauas!!! Ihan sama minne mut jonnekki sellaseen paikkaan mis sais olla rauhassa ees hetken... Mistäköhän sellasenki paikan löytäis?!? Kertokaa...
Uskomatonta miten tietytihmiset osaa ärsyttää päivästä toiseen tekemättä oikeastaan mitään erityistä. On taas vituttanu kaikki mahdollinen ja mahdotonki tänään, tosin se on aika yleinen olotila nykyisin. Mun täytyy varmaan alkaa harrastaan nyrkkeilyyn tai jotain mis saa luvan kanssa hakata kaikkee, pääsis ainaki purkamaan huonoa oloa johonki...
Ehkä mä vaan lähden ulos noiden kakaroiden kaa ennen ku pää halkee lopullisesti...

Eräiden ei ehkä olis kannattunu mennä ihan niin pitkälle mun ärsyttämisen kanssa, jossain vaiheessa munki sietokykyni loppuu ja luulen et se raja on tullu vastaan!!! Vannon tekeväni kaikkeni et niiden muutamien elämästä tulee helvettiä, mulla ei oo enään niin paljoa menetettävää ku niillä on...
Ja sit viel... Kiitos kaikille niille jotka on jaksanu olla mun tukenani sillon ku mulla on ollu vaikeeta... Tiedätte kyl ite ketä tarkotan... Ootte tärkeitä <3

Meidän rakkain miniatyyri tyttömme Kiti on nukkunut eilen pois... Se oli mun oman koiran ensimmäisen pentueen ensimmäinen pentu ja ollu mun kanssa siis syntymästään asti...
Aina ja ikuisesti kaivaten <3

"Sitä mitä kaipaamme, emme menetä koskaan. Sitä jota rakastamme, kaipaamme aina. Emme menetä koskaan sitä, mitä rakastamme. Sitä jota rakastamme, rakastamme aina."

En oo taaskaan nukkunu kunnolla pitkään aikaan ja nyt sen alkaa huomata mun jutuissaniki... Tai ehkä sen on huomannu jo jonkin aikaa... eihän ne nyt koskaan oo niin järkevii ollu mut kai suurin osa on siihen jo tottunu! Yrittäkää kestää :)
Nyt on sit kai pakko lähtee juhannuksena sinne mökille polttelemaan niitä käärmeitä ku on kert vapaata töistä ja kaikkee. Oikeesti mä haluisin vaan nukkuu siit pe aamusta la iltaan mut eräät uhkaili raahata mut sinne vaikka väkisin. Varmaan kävelen siellä kumisaappaat jalassa ja tulitikut taskussa!!!! Et niiden ihanien lierojen kannattaa varoa mua =D No mut huomenna pääsee taas pitkästä aikaa reissaamaan, kiitos kakkosen vesivahingon <3 Jos jäis vahingossa väärässä päässä pois ni ei tarttis kattella käärmeitä eikä mitään muutakaan sellasta mitä ei haluu... Ei mut nyt alkaa oleen juttu jo niin sekavaa et taidan lähtee koirien kaa lenkkeilemään ja töihin taas vaihteeksi.

Ainiin... Meidän pieni kultapoju Lappari täyttää tänään 10wee... Onnittelut!!!!

Ei v***u... Ens sunnuntaina tulee täyteen 4 vuotta siitä ku alotin CC:llä... Piti olla vaan se yks kesä mut näköjään hiukan venähti niinku näköjään aikas monella tuolla samaisessa paikassa... Ei mee mullakaan hyvin! Ei no onhan tossa paikassa hyvätki puolensa mut niit huonoja löytyy ehkä liikaaki. Mut ehkä mä oon sit vaan liian laiska ettimään muita töitä (en mä kyl myönnä mitään :))...
Enkä mä nyt kesällä haluukkaan olla kaikkia päiviä töissä... Siinä parissa tunnissa per päivä on jo liikaa tekemistä! Ehkä mä viel joskus jään tuolta eläkkeelle =)

Kiva ku peloteltiin töissä... Kuulin et tänä kesänä on paljon punkkeja ja KÄÄRMEITÄ!!! Ja niit on torillaki kuuleman...Nyt mä en voi mennä ulos koko kesänä :( Miks käärmeet ei vois vaan liikkua talvisin tai jotain?!? Tai muuttaa johonki toiseen maahan tai olla purematta?
No mut huomenna pääsen laivalle ni siel ei kai oo mitään mikä matelee... paitsi ehkä ne aina niin ihanat ruotsalaiset hullut...

Jos koira on syöny jo kolme hämähäkkiä tänään ni voix sillä olla viel nälkä??? Jos mä nyt annan sille hiukan jälkiruokaa...