IRC-Galleria

_♥_♥___♥_♥_ Laita tämä
♥___♥_♥___♥ sydän sivullesi
_♥___♥___♥_ jos rakastat
__♥_____♥__ jotakuta tai
___♥___♥___ välität jostain
____♥_♥____ erittäin
_____♥_____ paljon

tietsä miltä musta tuntuu?
etkö sä sitä sitte
aikasemmin tajunnu että
haluut, muutakin. ja vittu
tiesit varsin hyvi että
sitä sulle mä voi antaa!
ammu homo pääsi, mä vihaan
sua. sä tiesit, tiesit
vittu ihan varmaan!!!
sulle anteeksi en voi
antaa, mutta ystäviä me
ehkä joskus voidaan olla.
tää oli mulle liiaakaa. en
tiedä kestänkö tätä tuskaa
ja voinko ikinä rakastaa
niin etten pelkäsi! se
kaikki sun syytä on! sä
mut maahan paiskasit, se
oli viiminen teko
yhdeltäkään joka mun
lähelle pääsee sillä sinä
olit viimeinen joka mun
lähelleni pääsi. enää ei
tuu niitä joille mä oveni
avaan. enää en rehtii
pelii pelaa. sen mä aijon
vielä näyttää teille!
tuutte huomaa kuinka se
muuttaa mun käsitystä
maailmasta. misten kaa ei
voi elää mutta ilmankaa ei
voi elää! mutta mä teen
mun unelmistani vielä
totta! tuun sen sulle
näyttää ja tajuut mistä sä
luovuit! mä vihaan sua!!
ja tuun aina vihaa! en mä
kestä tätä paskaa sä
tiesit mitä olen kokenut!
sä tiesit että suhun olin
rakastumas! sä tuut olee
viiminen joka mun lähelle
pääsi, tajuutsä
viiminen!!!
sä sait mut uskoo
tulevaisuuteen yhteiseen,
tulevaisuuteen kanssas.
nyt se kaikki on poissa
hävisi, katosi! ei mulle
sitä onnea suoda. enää et
mua sä tuu loukkaa!
tajuutko sä ollenkaa miltä
musta tuntuu? tästä en mä
enään nouse, millain mä
voin enää ikinä muistella
sitä että minkä ikäinen
olen tai miksi meille näin
kävi?
et sä mua ansaitse kaikki
sanoo mulle. vittuako se
auttaa mua, millai voin
olla vielä oma itseni?
miten voin enää koskaa
muille kertoa mitä mä
tunnen? ne herkimmät
tunteet aijon tästä
lähtien pitää pois
pelistä, jos rakastun
siitä en sulle kerro! sä
vaan käyttäisit sitä
hyväkses ja mut hylkäisit!
mun on nyt tää pakko
kelata läpi muuten se
tulee tulevaisuudessa kaks
kertaa pahempana asiana ja
sillon mä en voi tätä
tuskaa kestää!
viina antaa voimii ja
hetken onnen tuo, mutta
tunteita se ei tapa! jos
haluu tunteista luopuu on
pakko kuolla sisältä,
muuta vaihtoehtoa tässä en
nää! vai pitääkö mun
tappaa mut vai sut? vai
vittu molemmat? sulle mä
näytän sen kuinka muhun
sattuu! sulle mä vielä
näytän miltä tää tuska
tuntuu! sun tunteet on
mulle yhdentekevää mua sä
loukkasit et ajatellut
miltä musta tulee tuntuu.
mun ajatukset harhailevat,
haluun sut takas mutta
haluun kostaa sulle,
toisaalta haluan vain olla
ystäväsi ja antaa vain
olla! tää kipu ei katoo
koskaa. ruumis tästä
kärsii, tunteet harhailee.
ensin näin valkoista
sitten mustaa nyt nään
mustaa, punaista ja
valkoista! susta en osaa
luopua! tajuutko mulla on
suuria tunteita sua
kohtaan?!!! sulle meinasin
sanoo että rakastan,
onneksi en sanonut sillä
tää kipu olisi tuhat
kertaa kamalempaa. ranteet
auki, viina virtaamaan,
koulu kesken jätetään.
otetaan mitä saadaan,
tehdään mitä halutaa.
miten nää tunteet sisällä
saa sammumaan? kuka
kertoisi mulle sen että
olen tärkeä oikeesti?!!
voisin sun elämääsi
helpottaa kun kuolisin
pois. mutta mitä se
hyödyttää??!!

mulla oli ihana päivä ja sillee. eilenki mulla oli tosi ihanaa.
mutta nyt mulla on ontto olo. anteeksi etten ole vanhempi.
anteeksi että elän. haluan silti olla sinun kaveri/ystävä, sillä olet minulle tärkeä.
tästä jää ikuinen arpi mun sydämeen, mutta sen kivun kestän jos sulle ystvä saan olla?

kuka kasaa sen suuren palapelin kanssasi? se on se joka rakastaa sinua aina, se joka ei jätä ja käännä selkäänsä kun tuulee vastaan, se on se joka hellästi hymyilee ja silittää hiuksiasi. hän on se joka tulee elämääsi yllättäen ja kuolee kanssasi. sellainen ihminen tulee jokasen elämään jossain vaiheessa ja jos ei tule niin jokainen saa aina joitakin hyviä aikoja muisteltavaksi, niitä ei kuulu katua eikä surra niitä kuuluu muistella lämmöllä. suru ei saisi kuulua tähän mailmaan mutta se vaan kuuluu, jokainen saa aikaan jotain hyvää ja huonoa, niin itselle kuin toiselle. jokainen saa huonoa kohtelua ja hyvää kohtelua. älä muistele niitä jotka kohtelevat kaltoin muista ajatella niitä jotka välittävät aidosti. aidot ihmiset tunnistaa ja he pysyvät aina rinnallasi ja tukevat sinua, muista se. koska he muistavat sinua joka päivä vaikka ei sanoisikaan sitä, ja kun he ajattelevat sinua niin ne ajattelevat sinua koska rakastavat sinua. ja he haluavat tukea sinua. he tukevat sinua mielellään se ei ole heille pakko. he rakastavat sinua ja sinun täytyy muistaa se, ne ovat sinun ystäviä. kumppaneita tulee ja menee mutta yksi heistä jää pisimpään rinnallesi.

jotai..

Häiritseekö ikäero seurustelusuhteessa? - ei
Tarviiko kumppanin olla komea/kaunis? - ... no siis mu kulta näyttäis aina komeelt mun silmis <3
Mitä jos kumppanilla on salaisuuksia? - häiritseehän se mut ylees kaikki kertoo kaike aikanaa..
Jos kumppani pettää? - mulle turha tulla selittämää tai pyytää anteeks, se on sit ohi!!
Jätätkö jos et rakasta enää? - no yleensä koska se satuttaa enemmä sitä toista.
Uskotko rakkauteen? - ehkäpä. no joo uskon..
Voisitko mennä suihkuun kumppanisi kanssa? - ööh.. ehkä sit ku on seurustelusuhtees ollu pitempää..
Miten reagoisit jos kumppanisi olisi paksuna/pannu jonku paksuksi? - no ööh.. riippuu tilanteesta.
Voisitko nukkua kumppanisi kanssa saman peiton alla? - juu ;)
Voisitko suudella kumppanisi kanssa julkisella paikalla? - juujuu =)
Jos kumppanisis omistaisi jonku menopelin, voisitko mennä hänen kyytiin? - kyyl varmaa.
Voisitko esitellä kumppanisi vanhemmillesi? - no en tie. riippuu vähä ku mun mutsi on nii tuomitseva.
Milloin kumppanin kanssa harrastetaan seksiä? - sit ku se tuntuu oikeelta, molemmat haluu sitä jne..
Jos kumppani kuuntelee erilaista musiikkia kuin sinä? - no voi voi, jokasella oma makunsa.
Jos kumppani heittäisi flirttiä toiselle? - kui sä ny tollee?? määki olen täs!
Jos kumppani puhuu exsistään paljon, häiritseekö se? - no riippuu et jos me puhutaa niinku tarkotuksella niistä ni ei sitte.. mut ei mua kyllä niin kauheesti kiinnostaisi puhua kumppanin existä..

Tämä blogi käsittelee tutkija Jaana Venkulan artikkelia jonka luin tänään ! Hänen mielestään ihminen on sairastunut oikean tekemisen puutteeseen. Elämme käsittämätöntä pään ja tiedon ylivallan aikaa, jossa tekniikka hoitaa sen, mikä ennen tehtiin itse. Venkulan mielestä se on paha virhe. Vaikka elämä on näennäisesti helpottunut, niin ovatko ihmiset olleet koskaan niin uupuneita ja masentuneita kuin nyt ? Mieli väsyy, kun tekeminen puuttuu. Venkulan mielestä muutamassa vuosikymmenessä on unohdettu, että ihminen on lihaa ja verta. Ikään kuin vanhasta maatiaislajista olisi jalostunut jonkinlainen älykone, joka syntyy piuhat valmiina päässä.

Pää ei ole kuitenkaan kone eikä valmiita piuhojakaa ole, päinvastoin. Pikemminkin mieltä voi verrata umpihankeen, johon ihminen luo itse jatkuvasti uusia polkuja, omaa elämäänsä. Jokainen muutoksen paikka, kaikki sopeutuminen ja ongelmien ratkaiseminen, vaatii näiden polkujen ja yhteyksien syntymistä aivojen eri osien välillä. Jos niitä ei synny, ajattelu jäykistyy kaavoihinsa ja rapautuu.

Vankulan ohjatessa vuosia sitten yliopistossa oppilaita, hän huomasi että käsillä tekeminen selkiyttää ajatuksia. Mitä ankarammin oppilaat yrittivät puristaa oivalluksia päästä paperille tutkielmissaan, sitä vähemmän niitä syntyi. Hän onkin tullut siihen johtopäätökseen, että kädet ovat mielen moottori. Jos ajatukset menevät jumiin tai mielessä pyörii tauotta sama ahdistava juttu, on ruvettava tekemään jotain käytännön puuhaa.

-Kun teemme käsillä jotain konkreettista, liikenne aivoissa vilkastuu. Silloin ajattelukin alkaa kulkea. Kaikki sellainen askarointi, joka on esihistoriasta asti liittynyt ihmislajin selviytymiseen, on kirjoitettu syvälle soluihimme. Tarvitsemme sitä vieläkin, olipa tietokone keksitty tai ei, Venkula sanoo.

Hänen mielestään on outoa nykyaikana kun jokaista vastoinkäymistä ja kriisiä hoidetaan terapialla ja lääkkeillä. Sen sijaan että itse ahdistusta ryhdyttäisiin hoitamaan, mielelle pitäisi antaa rauha löytää oma ratkaisu. Aivoissa täytyy muuttuvassa tilanteessa syntyä konkreettisesti uusia yhteyksiä kun vanhat keinot eivät enää tepsi, eikä niitä synny nappia painamalla tai katsomalla googlesta.

Jaana Venkula ei usko että ihmissuhdesotkut ja kriisit tulisivat vatvomisella yhtään miksikään. Kriisipaikoissa olisi usein paljon järkevämpää ottaa vaikka vasara käteen ja ruveta rakentamaan jotakin. Erityisesti kun teemme sellaista, mitä emme välttämättä ihan edes osaa ja mikä vaatii sopivaa ponnistelua ja keskittymistä, aivojen mielihyväkeskus aktivoituu. Se taas antaa virtaa niihin lohkoihin, jotka ratkovat ongelmia, hän perustelee. Keskittyneessä puuhassa aivot saavat yhtäältä levätä, toisaalta uusiutua ja silloin niissä syntyy kuin itsestään yllättäviä oivalluksia. Se tuntuu siltä, kuin odottamatta umpiseinään aukeaisi ovi. Mieli löytää itse tiensä, mutta se vaatii pakotonta tilaa.

Pelkkä tieto ei auta ihmistä selviytymään eikä tee ketään viisaaksi. Pikemminkin tiedon ylivalta tyhmistää. Entiset sukupolvet olivat kouluttamattomia, mutta he osasivat tehdä valtavan paljon enemmän kuin me. Kaikki eivät osaa enää kulkea edes metsässä tai sytyttää tulta nuotioon, mutta ne ovat taitoja, jotka liittyvät olemassaolon perustaan. Jos kadotamme ne, kadotamme samalla yhteyden todellisuuteen ja itseemme sen osana. Meistä tulee elämän tarkkailijoita sen sijaan, että itse eläisimme.

Mielenrauhan löytää, kun käsittää, että elämässä on aina jotain kesken. Jos mikään ei ole kesken, on kuollut. Jokainen tuleva päivä on aina hyppy tuntemattomaan ! Venkulan mielestä juuri epävarmuus on kiehtovinta elämässä, mutta sitä ei enää haluta hyväksyä. Ihmiset on pumpattu täyteen päämääriä. Luullaan, että jos asiat eivät ole koko ajan hanskassa, on epäonnistunut. Mitä me sellaisella elämällä teemme, jossa kaiken tietää ennalta Venkula kysyy ? Tosiasiassa todella merkittävät asiat tulevat aina yllätyksinä.

Suomen kielen sanat 'käsittää' ja 'käsitellä' ovat muuten suoria johdoksia sanasta käsi ! Ja loppuun hieman oppia kuinka ihminen pystyy muuttamaan itseään ja ajatuksiaan > Ensimmäisenä on aina teko. Jos se tuntuu oikealta, toistetaan se. Kerran, toisen, monta kertaa. Vähitellen teko alkaa muuttaa mieltä. Se on moottori, joka käynnistää, antaa voimaa, vie eteenpäin ja kuljettaa johonkin ennalta arvaamattomaan paikkaan.

Strippaisitko luokkasi edessä 1 000 eurosta?
ehkä[x]
kyllä[ ]
en[ ]

Auttaisitko mummon tien yli 5 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Leikkisitkö poneilla kaverisi isän kanssa 10 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Söisitkö maksalaatikkoa 2 eurosta?
[ ] kyllä
[x] en

Menisitkö spidermanin asussa kouluun 10 000 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Kutsuisitko inhoamasi henkilön yökylään 500 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Söisitkö karvaisen hämähäkin matojen kera 100 000 eurosta?
[ ]ehkä
[x] kyllä
[ ] en

Laulaisitko luokkasi edessä 10 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Menisitkö vanhainkotiin apulaiseksi 100 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Kiipeäisitkö pilvenpiirtäjän katolle yksin keskiyöllä 50 eurosta ?
[ ] kyllä
[x] en

Söisitkö korvasi 1 000 000 eurosta ?
[ ] kyllä
[x] en

Astuisitko hevosen paskaan uusilla kengilläsi 10 eurosta ?
[ ] kyllä
[x] en

Katsoisitko inhoamaasi sarjaa 10 tuntia putkeen 100 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Pitäisitkö 1700-luvun vaatteita Helsingissä 10 000 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Olisitko vuoden sokeana 1 000 000 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Värjäisitkö hiuksesi vihreiksi 100 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Veisitkö roskat 0,1 eurosta?
[x] kyllä
[ ] en

Esittäisitkö pissistä viisi vuotta 1 000 000 eurosta?
[ ] kyllä
[x] en

Sanoisitko terveisiä ilmaiseksi?
[x] kyllä
[ ] en

PS: MUISTA ET VAROTIN! ÄLÄ EES LUE PÄTKÄÄ TAI OOT VAARAS!

olipa kerran tyttö nimeltä Villa. Villa asui korpimäellä vuoristossa. mutta joutui tekemään hirveästi villapaitoja.
Eräänä sumuisena päivänä Villa kyllästyi paitojen tekoon, ja lähti kauas pois.
Matkan varrella hän tapasi jäniksen. Jänis kysyi: - muistatko minut?
Villa ei vastannut vaan repi jäniksen nahan pois perunaveitsellä ja laittoi kassiinsa ja jatkoi eteen päin.
Hetken päästä hän näki sian. Sika kysyi: muistatko minut?
Villa ei sanonut mitään vaan repi sianki nahan pois perunaveitsellä, ja laittoi sen kassiin ja jatkoi matkaa.
Sitten vastaan tuli noita. Noita kysyi:- muistatko minut.?
Villa EI vastannut vaan repi noidankin nahan ja laitttoi kassiin.
Nyt kun luit tämän niin YÖLLÄ Villa saapuu luoksesi ja sanoo: - muistan sinut. ja repii nahkasi irti.
SINULLA ON 15sek aikaa laittaa tämä päiväkirjaasi niin pelastut Villalta.

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi lapseksesi. Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: "Miten sä voit?"
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen "Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon, johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen. Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika, jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien, kissojen, tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena. He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani. Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen. Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi, kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle. Tiesin hänen liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten kylmä liuos valui sisääni.. Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään. Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.

SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN OSOITTAA SINULLE TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä kyyleleenkin silmään, niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus rakastettu, mutta jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa omistajiensa välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla lemmikkillä on joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.
Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua. Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin, että sen ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme onnistuneet.
Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu. Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

1. Millä nimellä esiinnyn kännykässäsi?

2. Kuvaile minua yhdellä sanalla?

3. Kuinka tärkeä olen sinulle asteikoilla 4-10?

4. Mitä sanoisit jos kuolisin?

5. Jos saisit pyytää minulta mitä vain mitä se olisi?

6. Kerro yksi muistosi/haaveesi minun kanssani.

7. Voisitko suudella minua?

8. Voisitko nukkua kanssani?

9. Voisitko kopioida tämän, niin voisin vastata myös sinulle?